Luonto lapsen psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset odotus- ja pikkulapsiaikana

Luonto toimii kokonaisvaltaisena voimavarana lapsen psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimusten mukaan luonnossa oleilu voi lievittää stressiä, helpottaa tunnesäätelyä ja vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa. Luontokokemukset mahdollistavat lapselle rauhoittumisen paikkoja, iloa, leikin vapautta ja mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Luontoympäristöt tarjoavat lapsille luontaisesti palauttavan ja rauhoittavan ympäristön.

Tässä luvussa käsitellään luonnon vaikutuksia lapsen yleiseen psyykkiseen hyvinvointiin, stressin ja tunteiden säätelyyn ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen sekä luonnon pitkäkestoisia vaikutuksia psyykkiseen terveyteen. Luvun lopussa on pohdintatehtäviä, jotka auttavat nivomaan luvun tietoa käytännön työhön.

Luonto edistää lapsen yleistä psyykkistä hyvinvointia

Laaja kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa, että luonto ja vihreät ympäristöt tukevat lasten psyykkistä hyvinvointia monella tasolla. McCormickin (2017) katsauksen mukaan luonnon läheisyys ja vihreä elinympäristö ovat yhteydessä lasten parempaan mielenterveyteen sekä parempaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Vastaavasti viheralueiden puute näyttäytyi lisääntyneinä tunne-elämän haasteina ja yleisenä psyykkisenä oireiluna.

Laadulliset tutkimukset tuovat esiin, että lapset kokevat luonnossa olemisen vähentävän ahdistusta, alakuloa ja vihan tunteita. Arolan ym. (2023) systemaattinen katsaus osoittaa, että luonto lisää lasten positiivisia tunteita ja vahvistaa mielialaa. Lapset kuvaavat luonnon tekevän heidät iloisemmiksi ja auttavan jaksamaan paremmin. Vaikka määrällisiä tutkimuksia aiheesta on vähemmän, niissäkin on havaittu yhteys luontoyhteyden ja vähäisempien huolen sekä ahdistuksen tunteiden välillä. Luontoyhteys korreloi suuremman onnellisuuden sekä vahvemman sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa.

Vapaa leikki lähiluonnossa vahvistaa myös itseluottamusta, lisää joustavuutta ja tukee lapsen psyykkistä palautumiskykyä. Nämä tekijät ovat keskeisiä lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. (Ginsburg 2007.) Lisäksi läheiset viheralueet näyttävät tukevan myös lapsen resilienssiä eli kykyä selviytyä ja sopeutua elämän haasteisiin (Chawla ym. 2014).

Myös ympäristöä muokkaavissa interventioissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Puhakka ym. (2019) osoittivat, että päiväkotien pihojen viherryttäminen – esimerkiksi metsänpohjan, siirtonurmen ja istutuslaatikoiden tuominen leikkiympäristöön – lisäsi lasten fyysistä aktiivisuutta, mielikuvitusleikkiä ja ympäristön havainnointia. Tämä johti lasten parantuneeseen mielialaan, lisääntyneeseen energisyyteen ja vahvistuneeseen psyykkiseen hyvinvointiin. Myös muut saman ilmiön parissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että vihreät pihat edistävät myönteistä mielialaa (Bikomeye ym. 2021).

Vanhemman kanssa yhdessä luonnossa vietetty aika voi lisäksi olla yhteydessä lapsen pidempään yöuneen ja erityisesti tytöillä hyvään unen laatuun. Luonnossa vierailut ovat helppo tapa parantaa lapsen unen laatua. (Kokkonen ym. 2021.)

Parhaimmillaan käynnit luonnossa tukevat lapsen palautumista päivän tapahtumista. Lapsen kiukun ja levottomuuden määrä voi vähentyä sekä unen pituus ja laatu parantua. Lapsi jaksaa paremmin myös seuraavana päivänä ja myös vanhemman oma kuormitus voi keventyä. Näin koko perheen hyvinvointi voi kohentua.

Luonto voi auttaa stressin ja tunteiden säätelyssä

Kansainväliset tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että luonto sekä luonnossa tapahtuva leikki voi vähentää lasten stressiä sekä tukea tunteiden tunnistamista ja tunnesäätelyä monipuolisella tavalla (Chawla 2015; Ginsburg 2007; McCormick 2017).

Myös laadulliset tutkimukset osoittavat, että lapset kokevat luonnon rauhoittavana ja palauttavana. Luonnossa oleminen voi vähentää stressiä sekä rentouttaa tarjoamalla erilaisia aistikokemuksia. Luonnon tuoksut, äänet ja värit auttavat lasta irrottautumaan arjen kuormituksesta ja siirtymään myönteisempään tunnetilaan. (Arola ym. 2023.) Vihreiden leikkiympäristöjen merkitystä tukevat myös koulupihoja ja varhaiskasvatusympäristöjä koskevat tutkimukset; vihreät pihat tukevat lasten rauhoittumista ja lievittävät stressiä (Bikomeye ym. 2021).

Luontomaisemat voivat vaikuttaa myös lapsen itsesäätelyyn ja vihreiden maisemien on todettu tukevan impulssikontrollia ja itsehillintää (Taylor ym. 2002). Luonto luo siis olosuhteet, jotka edistävät keskittymistä, rauhoittumista ja tunnetilojen tasapainottumista.

Käytännössä luonnon rauhoittava vaikutus voi näkyä lapsen arjessa esimerkiksi siten, että lapsi rauhoittuu ulkoilun jälkeen helpommin ja siirtymätilanteet sujuvat levollisemmin. Luonto voi myös tarjota lapselle hengähdyspaikan, jossa kuormitus hellittää ja lapsi saa purkaa energiaa liikkeen ja leikin kautta.

Luonto tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä

Luonnossa olemisella ja leikkimisellä on todettu positiivisia vaikutuksia myös lasten sosiaalisiin taitoihin.  Luontoyhteyden on havaittu liittyvän esimerkiksi lasten empatiakykyyn, myönteisiin sosiaalisiin suhteisiin ja sosiaalisuutta tukevaan käyttäytymiseen (Arola ym. 2023).

Myös kansainväliset tutkimukset osoittavat, että luonto, vihreät ympäristöt ja vapaa leikki luonnossa vahvistavat lasten myönteisiä sosiaalisia suhteita (Chawla 2015; Dankiw ym. 2020; McCormick 2017) sekä parantavat lasten välistä vuorovaikutusta (Bikomeye ym. 2021). Vaikka tutkimustieto on vielä osin rajallista, tulokset ovat johdonmukaisia.

Luonnonmateriaalit tarjoavat lapsille erilaisia ja vaihtelevia mahdollisuuksia leikkiin. Luonnosta löytyvät materiaalit innostavat mielikuvitusleikkiin ja tukevat rauhallista vuorovaikutusta muiden lasten kanssa. Näissä leikkitilanteissa harjaantuvat keskeiset tunnetaidot ja vuorovaikutus. (Puhakka ym. 2019.)

Luonnossa leikkiminen voi siis helpottaa lapsen kaveritaitojen kehittymistä. Tämä voi näkyä arjessa sujuvampina leikkeinä ja vähemmän kuormittavina sosiaalisina tilanteina myös perheelle.

Luonnon pitkäaikaiset vaikutukset psyykkiseen terveyteen

Lapsena saatujen luontokokemusten hyödyt eivät rajoitu ainoastaan lapsuuteen. Tanskalaiset laajat väestötutkimukset osoittivat, että lapsilla, joiden kasvuympäristössä oli vähiten viheralueita, oli huomattavasti suurempi riski mielenterveyden häiriöihin aikuisuudessa. (Engemann ym. 2019; Engemann ym. 2020a.)

Lapsuuden viherympäristöä ja aikuisiän skitsofrenian riskiä tarkastelluissa tutkimuksissa havaittiin johdonmukaisesti, että korkeampi asuinalueen vihreyden määrä lapsuudessa liittyy pienempään skitsofreniariskiin aikuisuudessa. Kaikki tutkitut luontotyypit, kuten vesialueiden läheisyys, luonnonmukaiset viheralueet ja maatalousalueet, pienensivät sairastumisriskiä verrattuna tiiviisti rakennettuihin kaupunkiympäristöihin. Vahvin suojaava vaikutus havaittiin vesialueiden läheisyydessä. Tutkimuksissa huomioitiin laaja joukko mahdollisia sekoittavia tekijöitä, kuten sukupuoli, ikä, vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus- ja työllistymistilanne sekä perheen mielenterveyden häiriöiden historia. Viherympäristön suojaava yhteys säilyi muuttumattomana myös näiden tekijöiden kontrolloinnin jälkeen. Tämä viittaa siihen, että viherympäristö itsessään toimii itsenäisenä ja vahvana suojaavana tekijänä. (Engemann ym. 2018; Engemann ym. 2020b; Engemann ym. 2020c.)