Luonto lapsen immuunijärjestelmän vahvistajana

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutukset odotus- ja pikkulapsiaikana

Ihmisen immuniteetin kehitys alkaa synnynnäisten ja perinnöllisten tekijöiden ohjaamana. Immuniteetin perusta muodostuu jo sikiökehityksen aikana ja vahvistuu heti syntymän jälkeen, kun ympäristön mikrobit alkavat muokata immuunipuolustusta. Elämän aikana kohdatut vieraat mikrobit ja aineet, joko luonnollisesti tai rokotteiden kautta, muokkaavat immuunijärjestelmää ja rakentavat sille lisäsuojaa. (Anttila 2024.)

Immuunijärjestelmän kehityksessä varhaislapsuus on erityisen tärkeä vaihe. Lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana ympäristön mikrobit muokkaavat ihon, suoliston ja hengitysteiden mikrobistoa ja voivat näin vahvistaa luonnollista immuunipuolustusta (Haahtela ym. 2017; Lehtimäki ym. 2017).

Riittävä ja monipuolinen altistus opettaa immuunijärjestelmää erottamaan vaarattomat ja haitalliset aineet toisistaan, mikä todennäköisesti vähentää immuunijärjestelmän ylireagointia ja ehkäisee tulehduksellisia sairauksia, kuten allergioita, astmaa, atooppisia sairauksia, suolistosairauksia ja tyypin 1 diabetesta. (Haahtela ym. 2019.)

Kuva 10. Luontoa voi kohdata tunnustellen. Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia.

Immuunijärjestelmä hyötyy erityisesti fyysisestä kontaktista monimuotoiseen luontoon. Maaperän, kasvien, eläinten ja ulkoilma­ympäristön mikrobit lisäävät elimistön mikrobiston monipuolisuutta ja tukevat immuunipuolustuksen tasapainoa. (Haahtela ym. 2017.) Mitä enemmän kodin ympärillä on metsää ja maatalousmaata, sitä pienempi on lasten riski atooppiseen herkistymiseen (Ruokolainen ym.  2015). Myös metsäinen elinympäristö voi olla yhteydessä lasten hengitysterveyttä edistäviin vaikutuksiin (Erkkola ym. 2025). Vastaavasti mikrobiston monimuotoisuutta heikentävät muun muassa vähäinen kosketus eläimiin, kasveihin ja maaperään (Haahtela ym. 2017; Haahtela ym. 2019; Roslund ym. 2020).

Suomalainen tutkimusnäyttö osoittaa, että luontokosketuksen suotuisat vaikutukset immuunijärjestelmään näkyvät nopeasti. Päiväkotien pihojen viherryttäminen, esimerkiksi metsänpohjan, siirtonurmen ja istutuslaatikoiden tuominen lasten arkeeni monipuolisti lasten iho- ja suolistomikrobistoa jo 28 päivän aikana ja vahvisti immuunijärjestelmän toimintaa (Roslund ym. 2020). Säännöllinen kosketus maaperään lisäsi lasten mikrobiston rikastumista ja näkyi sekä iholla, suolistossa että veriarvoissa. Viherretyissä päiväkodeissa olevilla lapsilla mikrobiston muutokset säilyivät havaittavina vielä vuoden kuluttua, ja ihon sekä syljen mikrobistossa esiintyi suhteellisesti vähemmän mahdollisia taudinaiheuttajia (Roslund ym. 2021).

Koska kaupunkiympäristö rajoittaa lasten mahdollisuuksia kohdata luonnon mikrobikirjoa, on tärkeää tuoda luontoa tietoisesti lähemmäs lasten arkea. Lähiluonnossa ajan viettäminen, päiväkotipihojen viherryttäminen ja luonnonmateriaalien käyttö leikeissä ovat sopivia keinoja tukea lasten immuunijärjestelmän kehitystä myös kaupunkiolosuhteissa. Tutkimusten perusteella jo pienetkin toimet, kuten kasvien käsittely, maaperän koskettaminen ja luonnossa leikkiminen, voivat merkittävästi lisätä lapsen mikrobialtistusta.