Epävarmuus ei ole enää työelämän poikkeustila, vaan yhä useammin sen pysyvä taustaehto. Muutokset tapahtuvat nopeasti, työurat ja asiantuntijuus rakentuvat uudenlaisissa ympäristöissä ja ratkaisuja joudutaan tekemään tilanteissa, joissa kaikkea tarvittavaa tietoa ei vielä ole. Epävarmuutta ei siksi voida aina poistaa – eikä sitä välttämättä pidäkään.

Näissä artikkeleissa tarkastellaan epävarmuutta oppimisen, johtamisen ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Lähtökohtana on ajatus siitä, että epävarmuus voi kuormituksen ja epäröinnin lisäksi olla oppimisen, uuden ajattelun ja uudistumisen lähtökohta. Olennaista on, millaisia valmiuksia yksilöillä, yhteisöillä ja organisaatioilla on toimia silloin, kun valmiita vastauksia ei ole.

Epävarmuuden kanssa voi oppia toimimaan

Artikkelien näkökulmat ovat erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi ajatus: epävarmuuden kanssa toimiminen on osa tämän ajan ammatillista osaamista. Se ei tarkoita epäselvyyden tai jatkuvan muutoksen ihannointia. Osa epävarmuudesta voidaan ja pitää vähentää selkeillä rakenteilla, tiedolla, ohjauksella ja viestinnällä. Samalla tarvitaan kykyä tunnistaa tilanteet, joissa täydellistä varmuutta ei ole mahdollista saavuttaa, sekä rohkeutta oppia, keskustella, tehdä ratkaisuja ja edetä myös keskeneräisyyden kanssa.

Rakentava suhde epävarmuuteen ei synny vain yksilön ominaisuuksista. Se rakentuu myös yhteisöissä, pedagogisissa ratkaisuissa ja johtamisessa. Siksi epävarmuuden kohtaaminen on samalla kysymys siitä, millaista työelämää ja millaista ammattikorkeakoulua haluamme rakentaa.

Kirjoittajat ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtoreita.