Kun epävarmuus ei estä oppimista

Työn ohessa opiskelevalle aikuiselle opintojen yhteys omaan työhön, ammatilliseen kehittymiseen ja osaamisen hyödyntämiseen on tärkeä opiskelua tukeva tekijä. Joustavat opiskelumahdollisuudet ja työnantajan tuki helpottavat opiskelun yhdistämistä muuhun elämään (Rintala ym. 2026, 16–19). Työelämälähtöinen projekti voi tarjota tähän luontevan oppimisympäristön, koska siinä uusi tieto kytkeytyy todelliseen kehittämistarpeeseen. 

Sarjan edellisessä artikkelissa tarkasteltiin saman opiskelijakyselyn perusteella, missä työelämäprojektin epävarmuutta syntyi ja miten sitä voidaan pedagogisesti rajata. Tässä artikkelissa näkökulma on toinen: tarkastelemme, mitkä tekijät tekivät avoimesta projektista aikuisopiskelijoille hallittavan ja merkityksellisen oppimiskokemuksen. 

Tiedolla johtamisen mentorointi -hankkeen Innovatiivinen työelämäprojekti (2 op) toteutettiin verkossa noin kahdeksan viikon aikana. Opiskelijaryhmät ratkaisivat työnantajaorganisaatioiden antamia kehittämistehtäviä ja olivat toimeksiantajiin yhteydessä koko projektin ajan. Osa opiskelijoista työskenteli itse toimeksiantajaorganisaatiossa. Työelämäyhteistyö haastaa opettajaa yhdistämään oppimisen tavoitteet, opiskelijoiden vastuun ja työelämän aidot tarpeet tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi (Töytäri ym. 2019). 

Kokemuksia projektista 

Artikkelin aineisto koostuu Innovatiivinen työelämäprojekti -opintojakson 25 opiskelijalle lähetetyn kyselyn vastauksista. Kyselyyn vastasi 16 opiskelijaa, ja vastaaminen oli vapaaehtoista ja anonyymia. Pienen vastaajamäärän vuoksi tulokset ovat suuntaa antavia. 

Tässä artikkelissa tarkastellaan kyselyn osia, jotka käsittelivät työelämäyhteistyön toteutustapoja, projektin merkityksellisyyttä, ryhmäyhteistyötä, ohjausta, oppimista ja työelämähyötyä. Epävarmuuden lähteitä ja opiskelijoiden käyttämiä keinoja sen vähentämiseen tarkasteltiin sarjan edellisessä artikkelissa. 

Aito tehtävä motivoi 

Opiskelijat pitivät työelämälähtöisiä toteutustapoja pääosin hyvinä tapoina rakentaa ammattikorkeakoulun ja työnantajaorganisaatioiden yhteistyötä. Erityisen toimivina näyttäytyivät opiskelijan omaan työhön kytkeytyvät harjoitustyöt, usean opiskelijan kehitysprojektit ja opinnäytteet. Näissä opiskelija pääsee soveltamaan osaamistaan todelliseen tarpeeseen, jolloin oppiminen ei jää irralliseksi harjoitukseksi. 

Avoimissa vastauksissa korostuivat toimeksiannon merkitys, pitkäjänteinen yhteistyö toimeksiantajien kanssa ja viestinnän selkeys. Työelämälähtöinen projekti koettiin mielekkääksi silloin, kun opiskelija ymmärsi, mihin tarpeeseen projektilla vastataan ja miten tehtävä liittyy työelämän käytäntöihin. Oppiminen on aikuisopiskelijalle merkityksellistä erityisesti silloin, kun sen yhteys omaan työhön ja ammatilliseen kehittymiseen on tunnistettavissa (Kalenius ym. 2025, 211–213). 

“Parhaat oppimistulokset syntyvät, kun työskentelen aitojen toimeksiantojen parissa ja sovellan osaamistani käytännössä.” 

Aito toimeksianto ei tehnyt tehtävästä valmiiksi ratkaistua, mutta se antoi avoimelle projektille tunnistettavan tarkoituksen: opiskelijat tiesivät, miksi kehittämistyötä tehtiin, vaikka ratkaisua ei tiedetty etukäteen. Kuva 2 kokoaa opiskelijoiden arviot eri työelämäyhteistyön toteutustapojen soveltuvuudesta. 

Ryhmä tukee 

Vaikka projektit toteutettiin verkossa, ryhmäyhteistyö toimi hyvin: 81 % vastaajista arvioi sen onnistuneen erinomaisesti ja loput hyvin. Avoimissa vastauksissa onnistumista tukivat hyvä ryhmähenki, selkeä työnjako, aktiivinen viestintä, aiempi projektikokemus ja realistinen ajankäyttö. Osa ryhmistä oli opiskelijoille ennestään tuttuja, mikä saattoi osaltaan tukea yhteistyötä. 

Toimiva ryhmä tarjosi tukea avoimen tehtävän ratkaisemiseen. Opiskelijoiden erilainen työelämäkokemus ja osaaminen mahdollistivat ratkaisujen rakentamisen yhdessä. Verkko-opiskelu ei näyttäytynyt esteenä, vaan mahdollisti joustavan työskentelyn. 

Vapaus ja vastuu 

Ohjaus koettiin useimmiten riittäväksi tai erittäin laajaksi. Avoimissa vastauksissa opiskelijat arvostivat sitä, että ryhmien itseohjautuvuutta kunnioitettiin eikä työskentelyä yliohjattu. Samalla he tiesivät, että apua oli saatavilla tarvittaessa. 

Avoimuus yhdistyi näin vastuuseen. Opiskelijat saivat tehdä ratkaisuja ja organisoida työskentelyään itse, mutta vastuu ei tarkoittanut yksin jäämistä. Aikuisopiskelijoille sopiva autonomia näyttäytyi yhtenä tekijänä, joka teki projektista hallittavan. 

Oppi siirtyi työhön 

Projektin aikana opiskelijat kokivat oppineensa erityisesti projektinhallinnasta, suunnittelusta ja raportoinnista; näitä koskevat keskiarvot olivat 4,4–4,7 asteikolla 1–5. Lisäksi opiskelijat kuvasivat oppineensa tiimityöstä, yhteiskehittämisestä ja projektien sisällöllisistä kehittämiskohteista. Yli 80 % vastaajista koki projektin ja kehityskohteen hyödylliseksi omalle työlleen. Opittujen menetelmien ja työkalujen (esimerkiksi Forms ja analyysimenetelmät) sanottiin olevan suoraan työelämässä hyödynnettävissä. Opeista koettiin olevan välitöntä hyötyä, mikä on aikuisopiskelijoille keskeinen laatutekijä. Kirjoittajien tulkinnan mukaan välitön työelämähyöty vahvisti myös avoimen tehtävän mielekkyyttä: opiskelija joutui ratkaisemaan jotakin, jonka tuloksella oli käyttöä projektin ulkopuolellakin. 

Hallittava avoimuus 

Kun tuloksia tarkastellaan kokonaisuutena, avoimen työelämäprojektin hallittavuus ei näyttänyt rakentuvan yhdestä tekijästä. Aito toimeksianto antoi työskentelylle tarkoituksen, toimiva ryhmä tarjosi tukea, riittävä autonomia jätti tilaa omille ratkaisuille ja projektissa opittu oli suoraan hyödynnettävissä työssä. Kuva 3 kokoaa nämä tekijät. 

Sarjan edellisessä artikkelissa päädyttiin siihen, että epävarmuutta kannattaa rajata avoimeen ongelmaan eikä opiskelun rakenteisiin. Tämän artikkelin tulokset täydentävät kuvaa opiskelijan näkökulmasta. Kun avoimella tehtävällä oli todellinen tarkoitus, ryhmä toimi, opiskelijoilla oli aiempaa osaamista ja he saivat edetä vastuullisesti, avoimuus ei näyttäytynyt oppimisen esteenä. 

Aineiston perusteella ei voida päätellä, että opiskelijoille olisi kehittynyt erillinen epävarmuuden sietämisen työelämätaito. Tulokset osoittavat kuitenkin, että aikuisopiskelijat voivat oppia ja toimia avoimessa tilanteessa, jossa ratkaisua ei ole määritelty valmiiksi. Työelämän kehittämistehtävissä juuri tällaiset tilanteet ovat tavallisia: ongelma tunnetaan, mutta ratkaisu täytyy rakentaa. 

Rakentavan epävarmuuden näkökulmasta kiinnostavaa onkin, ettei opiskelijan tarvitse kokea voimakasta epävarmuutta kohdatakseen avoimen tilanteen. Merkityksellinen tehtävä, toimiva yhteistyö, aiempi osaaminen ja sopiva vastuu voivat yhdessä tehdä avoimuudesta hallittavaa. 

Artikkelissa tekoälytyökaluja (Copilot ja ChatGPT) on käytetty kuvan ideointiin ja luonnosteluun sekä tekstin rakenteen, näkökulmien ja kielellisen sujuvuuden tarkistamiseen. Kirjoittajat vastaavat artikkelin sisällöstä ja tehdyistä tulkinnoista kokonaisuudessaan.