Epävarmuus osaamisidentiteetin rakentumisessa

Sitran (2026) uusi megatrendien katsaus kuvaa nykyhetkeä päällekkäisten kriisien, nopean teknologisen kehityksen ja muuttuvan maailmanjärjestyksen sävyttämänä. Tilanteessa korostuu tarve siirtyä reagoinnista tavoitteelliseen toimintaan ja nostaa jatkuva oppiminen sekä koko ajan tarvittava osaamisen päivittäminen keskiöön. Tilanne edellyttää koulutusjärjestelmältä ja työelämältä tulevaisuuteen katsovaa tavoitteellisuutta ja vahvaa tukea elinikäiselle oppimiselle sekä osaamisen päivittämiselle. (Sitra 2026.) Opiskelijalle tilanne voi aiheuttaa sisäistä epävarmuutta ja pohdintaa siitä, kuka hän on osaajana, mihin suuntaan hän on menossa, ja riittääkö hänen osaamisensa vastaamaan tulevaisuuden työelämän tarpeita.  

Tiivis vuoropuhelu oppilaitosten ja työelämän välillä voi paitsi hälventää opiskelijan tarpeetonta epävarmuutta myös tarjota turvallisia tilanteita harjoitella toimimista silloin, kun valmiita vastauksia tai varmaa tulevaisuuden suuntaa ei vielä ole. 

Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten työelämäyhteistyö edistää opiskelijan osaamisidentiteetin rakentumista ja tukee hänen kykyään toimia epävarmuudessa opintojen aikana. Artikkeli pohjautuu teoreettisen tietoon sekä muutamaan aihetta taustoittaneeseen haastatteluun, jotka toteutettiin opiskelijoiden, työelämän edustajien ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) työelämäkoordinaattorin kanssa. Aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan kiistatta todeta, että opetuksella, ohjauksella ja työelämäkontakteilla on suuri merkitys opiskelijan pohtiessa rooliaan ympäröivässä maailmassa, sekä muodostaessaan kuvaa itsestään oppijana, osaajana ja tulevaisuuden työntekijänä (Eteläpelto ym. 2007, 9). 

Epävarmuus haastaa opiskelijan hahmottamaan suuntaansa

Jatkuvassa muutoksessa toimiminen, uuden oppiminen ja osaamisen päivittäminen edellyttävät opiskelijalta vahvaa minäpystyvyyttä ja resilienssiä eli kykyä kohdata ja voida hyvin muutoksista ja työelämän epävarmuudesta huolimatta (Halonen ym. 2020). Muuttuvan työelämän keskellä opiskelija muodostaa käsitystä itsestään osaajana – tätä voidaan kuvata käsitteellä osaamisidentiteetti. Osaamisidentiteetti on ajassa muuttuva, usein kolmiportaisena kuvattu prosessi, joka rakentuu opiskelijan oman identiteetin ja osaamisen varaan, kuten Halonen ym. (2020) kuvaavat (kuva 2).

Epävarmuus ei kuitenkaan ole osaamisidentiteetin näkökulmasta vain poistettava haitta. Korkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa parempi epävarmuuden sietokyky oli yhteydessä selkeämpään ammatilliseen identiteettiin (Rozina ym. 2024). Työelämään integroitua oppimista koskeva tuore tutkimus puolestaan tuo esiin, että opiskelijan aiempia käsityksiä haastavat kokemukset voivat käynnistää ammatillisen identiteetin uudelleen jäsentymistä, kun kokemuksia tuetaan reflektiolla, mentoroinnilla ja vuoropuhelulla (Twyford & Dean 2026). Tässä artikkelissa rakentavalla epävarmuudella tarkoitetaan juuri tällaista tilaa: opiskelijan ei tarvitse vielä tietää varmasti, millainen osaaja hän on tai mihin hän suuntautuu, vaan epävarmuus voi avata mahdollisuuden kysyä, kokeilla, peilata omaa osaamista ja rakentaa käsitystä itsestään uudelleen. 

Osaamisidentiteetti rakentuu oppijan oman henkilöhistorian perusteella ja muotoutuu suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, sen muutoksiin ja muihin ihmisiin. Osaamisidentiteetti on pala kerrallaan rakentuva moniulotteinen ilmiö, jonka kehittymisessä korostuu opiskelijan oma aktiivisuus – opiskelija kasvaa kolmivaiheisen prosessin aikana oppijasta osaajaksi ja edelleen tulevaisuuden työntekijäksi. Halonen ym. (2020) kuvaavat osaamisidentiteetin olevan myös kykyä ja tahtoa jatkuvaan oppimiseen ja oman osaamisen kehittämiseen. Osaamisidentiteetissä on myös mukana tulevaisuuden odotuksia suhteessa omaan osaamiseen ja tehtävään työhön (Eteläpelto 2007, 90).  

Osaamisidentiteetin kehittyminen on ajassa elävä ja hiljalleen rakentuva prosessi, jonka aikana oppija muokkaa ja rakentaa itsestään kuvaa osaajana ja toimijana ja edelleen tulevaisuuden tekijänä. Tässä kehitysprosessissa oppilaitosten ammatillisella koulutuksella, uraohjauksella ja työelämäyhteistyöllä on iso merkitys. Koulutuksen, oppimisen ja työn entistä tiiviimpi toisiinsa kytkeminen rakentaa edellytyksiä selvitä työelämän ja ympäröivän yhteiskunnan muutoksista (Raudasoja ym. 2019). On tärkeää, että opiskelijalla on mahdollisuus peilata ja soveltaa omaa teoreettista osaamistaan käytännössä ja päästä tutustumaan työelämän tarjoamiin mahdollisuuksiin ja vaatimuksiin. Oppilaitoksissa toteutettava työelämäyhteistyö auttaa opiskelijoita myös tulevaisuudessa tarvittavien verkostojen rakentamisessa. Työelämäyhteistyön erilaisia muotoja ovat esimerkiksi asiantuntijaluennot, yrityksille toteutettavat työelämäprojektit ja -tehtävät, työelämäpäivät, opinnäytetyöt ja harjoittelut. 

Opiskelija ei kasva ja kehity muutoksen tekijäksi ilman omaa aktiivista panostaan, uusia tietoja, uusia taitoja ja uutta toimintaa. Kuva 3 kuvaa sitä, kuinka osaamisidentiteetin kehittyminen ja matka tulevaisuuden työntekijäksi vaatii opiskelijalta vahvaa omaa toimijuutta, tulevaisuusajattelua sekä motivaatiota. 

Opettajalla on osaamisidentiteetin rakentumisessa tärkeä ja tukeva rooli opiskelijan kehittäessä näkemyksiään itsestään oppijana, osaajana ja työntekijänä tulevaisuuden erilaisissa toimintaympäristössä (Raudasoja 2021). Myös työelämäkontakteissa saadut palautteet ja eri konteksteissa käyty vuorovaikutus auttavat opiskelijaa rakentamaan näkemystään omasta osaamisestaan ja toimijuudestaan. Oppijan matka osaajaksi ja edelleen tulevaisuuden työntekijäksi on päämäärätietoista tekemistä, ja jatkuva prosessi, jonka aikana opiskelija aktiivisesti rakentaa, ja myös soveltaa, kuvaa itsestään osaajana. (Raudasoja ym. 2019.)   

Työelämäyhteistyö vahvistaa osaamisidentiteettiä käytännössä 

Jotta työelämäyhteistyön roolia opiskelijan oman suunnan hahmottamisessa ja epävarmuudessa toimimisen tukemisessa voitiin ymmärtää paremmin, haastateltiin artikkelia varten muutamaa opintojen eri vaiheessa olevaa opiskelijaa. Artikkelia taustoitettiin myös työelämän edustajan ja Xamkin työelämäkoordinaattorin haastatteluilla. Haastattelut olivat luonteeltaan keskusteluja, ja niitä toteutettiin yhteensä neljä.  

Haastatelluista opiskelijoista kaikki nostivat esiin sen, kuinka työelämäyhteistyö eri muodoissaan on auttanut heitä hahmottamaan omaa tulevaa suuntaansa ja työelämässä tarvittava taitoja sekä tuonut näkyväksi sitä, kuinka heillä jo nyt – jopa opintojen alkuvaiheessa – on osaamista, jota voidaan työelämässä hyödyntää.  Työelämäyhteistyö eri toimijoiden kanssa on vahvistanut opiskelijoiden käsitystä itsestään osaajina, sekä tarjonnut mahdollisuuksia tuoda omaa osaamistaan esille. Yhteistyö yritysten kanssa on konkretisoinut teoreettisten oppien käytännön sovellettavuutta ja rakentanut polkuja sekä avannut ovia tuleville harjoitteluille ja urasuunnitelmille.  

Opiskelijat kertoivat myös oman sisäisen epävarmuutensa vähentyneen ja he ovat saaneet inspiraatiota ja vahvistusta omalle opinto- ja urapolulleen.  

”Se on kyllä tässä kohtaa silleen tavallaan tajunnan räjäyttävää nähdä mitä tällä tutkinnolla voi tehdä, vaikka tiesi, että tulee alalle, joka avaa ovia joka suuntaan. Mutta se konkretisoituu siinä (asiantuntijavierailussa) niin kuin se kaikki.”  

”Tuli sellainen olo, että hei, tää on ihan normaali ihminen. Tää pystyy tähän (työhön), miksi mä en pystyisi johonkin saman tyyliseen? Työelämän esimerkit auttaa siinä konkretisoitumisessa, että me saadaan ideoita, että hei me voidaan tehdä myös tällaista. Mutta myös se, että oikeasti näkee, että ne on ihmisiä, ihan siinä missä mekin – ne on vaan ehtineet tehdä vähän enemmän.”  

Opiskelijat myös kertoivat saaneensa paljon arvokasta kokemusta, kasvaneensa osaajina ja päässeensä rakentamaan verkostoja, joita voivat hyödyntää myös tulevaisuudessa.  

”Koen, että nämä kokemukset ovat kasvattaneet minua myös henkilönä. Olen heittäytyväisempi enkä pelkää ottaa yhteyttä yrityksiin. Uskon, että voin hyödyntää näitä työelämäkokemuksia tulevaisuuden työssäni.” 

Opiskelijoiden kokemusten perusteella erityisen motivoivaa on ollut mahdollisuus tarjota yhteistyöyrityksille jotakin konkreettista oman osaamisen avulla.  

”Yhteistyöprojektit ovat myös mukava lisä ja poikkeama normaaliin opiskeluun. On hienoa luoda opiskelijana jotain konkreettista, mistä oikeat yritykset hyötyvät. Koen saaneeni paljon arvokasta kokemusta. Myös yritykset hyötyvät opiskelijoiden tuottamista näkökulmista.” (opiskelijahaastattelu, 2026) 

Haastatteluissa kuvattu työelämäyhteistyö ei siten näyttäydy vain epävarmuuden poistajana. Asiantuntijakohtaaminen tai yritysyhteistyö voi myös avata opiskelijalle vaihtoehtoja, joita hän ei ollut aiemmin osannut kuvitella, ja haastaa hänen käsitystään omista mahdollisuuksistaan. Tällainen hetkellinen epävarmuus voi olla rakentavaa, jos opiskelijalla on mahdollisuus jäsentää kokemusta palautteen, ohjauksen ja reflektion avulla. Työelämään integroidussa oppimisessa juuri tällaisten aiempia käsityksiä haastavien kokemusten on havaittu voivan tukea ammatillisen identiteetin uudelleen rakentumista (Twyford & Dean 2026). 

Opiskelijoiden kokemusten perusteella voidaan todeta, että työelämäyhteistyöllä on suora yhteys opiskelijan osaamisidentiteetin muodostumiselle ja vahvistumiselle. Raudasojan ym. (2019) mukaan opetus- ja ohjaustyössä tulisi tarjota näitä mahdollisuuksia opiskelijoille ja rakentaa vahvoja siteitä työelämään. On myös tärkeää auttaa opiskelijoita ymmärtämään omien vahvuuksiensa ja oman osaamisensa merkitys tulevassa työelämässä. Opiskelijat tarvitsevat sellaista opinto- ja uraohjausta, joka antaa heille luottamusta omaa osaamistaan kohtaan, ja auttaa heitä rakentamaan omaa osaamisidentiteettiään dialogissa toisten ihmisten ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. (Raudasoja ym. 2019.)   

Osaamisidentiteetin tukeminen kuuluu oppilaitoksen tehtäviin 

Edellä esitettyä näkemystä tukevat myös työelämän edustajien kommentit. Jotta koulutusta voidaan toteuttaa niin, että se vastaa tulevia työelämän tarpeita ja tukee jatkuvaa oppimista, tulee vuoropuhelun yritysten ja oppilaitosten välillä olla tiivistä sekä eteenpäin katsovaa, ja muutostarpeita on osattava ennakoida. 

Oikein toteutettuna työelämäyhteistyöstä hyötyvät kaikki tahot. Ammatillinen koulutus ja työelämässä oppiminen parantavat opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja työelämään siirtymistä. Se myös tarjoaa yrityksille arvokasta yhteistyötä ja mahdollisuuden esittäytyä opiskelijoille, sekä rekrytoida tulevaisuuden työntekijöitä. Yhteistyö työelämän kanssa kehittää lisäksi opetus- ja ohjaushenkilöstön osaamista ja luo syötteitä koulutuksen kehittämiselle. (Karvi 2023.)   

Yhteenvetona voidaan todeta epävarmuuden olevan tämän päivän opiskelijoille pysyvä toimintaympäristö, jossa työelämän nopeat muutokset, teknologinen murros ja jatkuvat kriisit haastavat hahmottamaan omaa osaamista ja tulevaisuuden suuntaa. Oppilaitoksissa toteutettava työelämäyhteistyö toimii opiskelijoiden tukena – se konkretisoi osaamisen merkityksen, vahvistaa opiskelijoiden minäpystyvyyttä ja rakentaa siltoja koulutuksen ja työelämän välille.  

Rakentavan epävarmuuden näkökulmasta työelämäyhteistyön tehtävä ei siten ole poistaa epävarmuutta kokonaan, vaan auttaa opiskelijaa toimimaan sen kanssa. Kun opiskelija pääsee turvallisesti kokeilemaan, saamaan palautetta ja reflektoimaan kokemuksiaan, epävarmuus voi muuttua oman osaamisen tutkimisen ja osaamisidentiteetin tarkentumisen lähtökohdaksi. 

Oppilaitosten kannattaa vahvistaa systemaattisesti työelämäyhteistyön eri muotoja. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi projektipohjaisen oppimisen lisäämistä, vierailevia luennoitsijoita, työharjoittelujen kehittämistä sekä sellaista ohjausta, joka tukee osaamisidentiteetin kehittymistä ja auttaa opiskelijaa tunnistamaan omat vahvuutensa. Työelämäyhteistyö rakentaa myös verkostoja opiskelijoille ja avaa reittejä harjoitteluihin, sekä työllistymiseen. Opiskelijan osaamisidentiteetin tukeminen tulisikin ottaa kaikissa oppilaitoksissa entistä vahvemmin huomioon.