Epävarmuus ja psykologinen turvallisuus työelämässä

Edgar Scheinin katsotaan tuoneen esiin psykologisen turvallisuuden käsitteen jo 1960-luvulla (Lechner ym. 2022). Termiä käsiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1965, jolloin psykologinen turvallisuus nähtiin työntekijöiden keinona sopeutua muutoksiin. Tällöin korostettiin erityisesti turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta omiin kykyihin muutostilanteissa. 1990-luvulla Amy Edmondson tarkasteli psykologista turvallisuutta tutkimuksissaan ja kuvasi sen työntekijöiden kokemukseksi siitä, että he voivat toimia ja tuoda ajatuksiaan esiin työssä ilman pelkoa kielteisistä seurauksista. Kun työyhteisössä on luottamusta ja kannustava ilmapiiri, työntekijät kokevat olonsa psykologisesti turvalliseksi. Psykologinen turvallisuus onkin usein määritelty tiimitason ilmapiiriksi, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus koetaan riskittömäksi. Tällaisessa ympäristössä työntekijät voivat olla oma itsensä ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta, ja työyhteisössä vallitsee myönteinen suhtautuminen sekä keskinäinen arvostus toisten osaamista kohtaan. (Iqbal ym. 2020, 3–4.)

Psykologinen turvallisuus voidaan nähdä oppivan organisaation keskeisenä lähtökohtana (Edmondson 2018, 187). Kun tiimissä vallitsee hyvä psykologinen turvallisuus, sillä on merkittävä yhteys moniin myönteisiin työpaikkakäyttäytymisen muotoihin, kuten työntekijöiden hyvinvointiin ja heidän asenteisiinsa työtä kohtaan. Tutkimusten mukaan psykologinen turvallisuus tukee erityisesti oppimista edistävää käyttäytymistä, vahvistaa työntekijöiden sitoutumista työhön sekä lisää työtyytyväisyyttä. (Sjöblom ym. 2022, 3.) 

Psykologiseen turvallisuuteen liittyy läheisesti luottamuksen käsite, vaikka niitä ei tule pitää samana asiana. Merkittävä ero näiden välillä on se, että luottamus muodostuu yleensä kahden ihmisen välisessä suhteessa, kun taas psykologinen turvallisuus koskee koko ryhmän tai tiimin yhteistä kokemusta. (Lechner ym. 2022, 1.) Psykologinen turvallisuus viittaa tilanteeseen sidottuun kokemukseen siitä, millaisia seurauksia ihmisten välisellä vuorovaikutuksella voi olla. Luottamus puolestaan tarkoittaa odotusta siitä, että toinen henkilö tai organisaatio toimii lupaamallaan tavalla myös tulevaisuudessa. (Edmondson 2018, 17.) 

Psykologisen turvallisuuden merkitys työyhteisössä 

Sarkkisen (2019) mukaan monimutkaisessa ja muuttuvassa työympäristössä työntekijöiden pitää oppia uutta ja keksiä uusia ratkaisuja. Tällaisessa uudistumisessa psykologinen turvallisuus on keskeistä. Sitä tarvitaan myös, kun tehdään yhteistyötä ja työskennellään esimerkiksi tiimeissä. Yhdeksi menestyneitä tiimejä yhdistäväksi tekijäksi löytyi juuri psykologinen turvallisuus. Turvallinen ilmapiiri heijastuu myönteisesti oppimiseen ja on yhteydessä muun muassa luovaan ajatteluun, innovaatioihin, riskien ottamiseen ja organisaatioon sitoutumiseen. Etenkään asiantuntijatyötä tekevistä harva työskentelee nykyään täysin yksin. Työ on siis monin paikoin muuttunut suuntaan, jossa psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu.  

Kuva 2 havainnollistaa psykologisen turvallisuuden kehittymistä Clarkin (2020) mallin mukaisesti. Ensimmäisessä inkluusiovaiheessa tiimin jäsenen on saatava kokemus tiimissä mukana olemisesta, minkä jälkeen toisessa vaiheessa oppijana voi tuoda esiin omaa osaamistaan – sekä vahvuuksiaan että puutteitaan. Tämä mahdollistaa kolmannessa vaiheessa oman panoksen täysimittaisen tarjoamisen. Uusien ajatusten ja kehittämisideoiden esittäminen tarvitsee psykologisesti turvallisen tilan, jossa uskalletaan ottaa riski ilman pelkoa kasvojen menettämisestä.

Työelämän epävarmuus syntyy usein useista samanaikaisista muutoksista. Työn sisällöt, yhteistyösuhteet, asiakkaiden tarpeet ja digitaaliset välineet muuttuvat, jolloin työntekijöiltä edellytetään jatkuvaa oppimista, sopeutumista ja yhteistä ongelmanratkaisua. Tällaisessa toimintaympäristössä psykologinen turvallisuus ei ole vain hyvän ilmapiirin piirre, vaan edellytys sille, että ihmiset uskaltavat kysyä, kokeilla, tuoda esiin keskeneräisiä ajatuksia ja osallistua työn kehittämiseen. Se tukee myös työkuormituksesta palautumista, minkä vuoksi psykologisen turvallisuuden vahvistaminen on tärkeää työhyvinvoinnin ja uudistumiskyvyn näkökulmasta. (Kauppi ym. 2022; Laitinen ym. 2023; Orlikowski 2000.) 

Inhimillisyyden tarve 

Inhimillinen johtajuus on keskeinen tekijä psykologisen turvallisuuden rakentumisessa työyhteisössä. Kun johtaja kohtelee työntekijöitä arvostavasti, kuuntelee heitä aidosti ja osoittaa empatiaa, syntyy ilmapiiri, jossa ihmiset uskaltavat tuoda esiin mielipiteitään, esittää kysymyksiä ja kertoa myös virheistään ilman pelkoa nolostumisesta tai rangaistuksesta. Tällainen avoin ja arvostava vuorovaikutus vahvistaa luottamusta, tukee oppimista ja edistää yhteistyötä, mikä heijastuu myönteisesti sekä työhyvinvointiin että työyhteisön toimivuuteen. 

Ihminen tarvitsee ympärilleen inhimillisyyttä voidakseen selviytyä ja voidakseen hyvin. Kokemus hyväksynnästä, arvostuksesta ja kuulluksi tulemisesta sekä tunne omasta merkityksellisyydestä yhteisön jäsenenä ovat keskeisiä hyvinvoinnin lähteitä. Empatia, oikeudenmukaisuus ja aito välittäminen luovat turvallisen ympäristön, jossa yksilö voi kasvaa, kokeilla uutta ja palautua kohtaamistaan haasteista. Työelämässä inhimillisyys ei ole pelkästään ystävällisyyttä, vaan tärkeä perusta ihmisten jaksamiselle, oppimiselle ja koko yhteisön menestykselle. 

Epävarmoina aikoina, kuten organisaatiomuutosten, muutosneuvottelujen, taloudellisten paineiden, teknologisen murroksen tai globaalien kriisien keskellä, psykologinen turvallisuus ymmärretään usein väärin. Sen ajatellaan helposti tarkoittavan sitä, että työyhteisössä pyritään poistamaan pelko tai tekemään ihmisistä rauhallisia. Todellisuudessa psykologisen turvallisuuden ydin ei ole pelon poistaminen, vaan sen salliminen. Turvallinen ilmapiiri antaa tilaa keskeneräisyydelle, epävarmuudelle ja epätietoisuudelle sekä mahdollistaa avoimen keskustelun myös vaikeista asioista. 

Juuri epävarmuus paljastaa psykologisen turvallisuuden todellisen tason. Hyvinä aikoina on helppo kokea työyhteisö turvalliseksi, mutta kriisitilanteissa näkyy, uskaltavatko ihmiset todella puhua avoimesti, kyseenalaistaa asioita ja myöntää, etteivät he tiedä kaikkea. Jos työntekijät eivät uskalla tuoda esiin huoliaan tai havaintojaan, syntyy helposti hiljaisuutta, joka voi olla organisaatiolle suuri riski. Tällöin menetetään arvokkaita heikkoja signaaleja juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin päätöksenteon ja suunnan löytämisen tueksi. 

Epävarmoissa tilanteissa myös johtajan rooli muuttuu. Johtajuus ei tarkoita pelkästään valmiiden vastausten antamista, vaan suunnan näyttämistä ja tilan luomista yhteiselle ajattelulle. Psykologinen turvallisuus vahvistuu, kun johtaja uskaltaa sanoa ääneen, ettei kaikkia vastauksia vielä ole, ja kutsuu ihmiset etsimään ratkaisuja yhdessä. Psykologinen turvallisuus ei tällaisissa tilanteissa tarkoita mukavuutta tai konfliktien välttelyä, vaan rohkeutta. Se merkitsee lupaa olla eri mieltä, tuoda esiin vaikeita asioita ja kertoa myös huonoja uutisia ilman pelkoa seurauksista. Kun tulevaisuus on epävarma, ihmiset sitoutuvat vähemmän siihen, että kaikki olisi ennustettavaa, ja enemmän siihen, että heidän äänensä tulee kuulluksi ja sillä on merkitystä. Juuri tämä kokemus osallisuudesta ja yhteisestä merkityksestä voi korvata kontrollin tarpeen ja vahvistaa työyhteisön kykyä selviytyä muutoksista. 

Psykologisen turvallisuuden merkitys 

Psykologisen turvallisuuden ylläpitäminen työyhteisössä on kaikkien jäsenten yhteinen vastuu. Jokainen sana, teko ja reaktio toisten toimintaan vaikuttaa siihen, millaiseksi ilmapiiri muodostuu. Siksi jokaisella työyhteisön jäsenellä on tärkeä rooli psykologisen turvallisuuden rakentamisessa. Työkokemus tai työrooli eivät määritä sitä, voiko yksilö vaikuttaa psykologiseen turvallisuuteen. Jokainen työntekijä voi omalla toiminnallaan, vuorovaikutuksellaan ja ilmaisullaan joko vahvistaa tai heikentää psykologisen turvallisuuden kokemusta. Jokaisessa kohtaamisessa on mahdollisuus lisätä luottamusta ja avoimuutta tai vaihtoehtoisesti vähentää niitä. (Työterveyslaitos 2021; Salonen ym. 2023, 216–217.) 

Kun psykologisen turvallisuuden taso on korkea, työntekijät suhtautuvat muutoksiin vastaanottavaisemmin eivätkä ole lähtökohtaisesti muutosvastaisia. Tämä luo edellytykset kokonaisvaltaiselle muutokselle ja oppimiselle, sillä tutun ja turvallisen toimintatavan muuttuessa ihmiset kokevat usein epävarmuutta ja stressiä. Psykologinen turvallisuus auttaa näkemään moniammatillisuuden, monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden mahdollisuuksina, jotka voivat tuoda työyhteisöön uusia näkökulmia ja kehitystä. Työkulttuurissa, jossa psykologinen turvallisuus on korkealla tasolla, työntekijöiden työtyytyväisyys ja sitoutuminen lisääntyvät. Samalla tiimitasolla vahvistuvat innovatiivisuus, oppiminen, tuloksellisuus ja resilienssi. Psykologisen turvallisuuden taso voi kuitenkin muuttua nopeasti: esimerkiksi vähättelevä ele tai silmien pyöräyttäminen voi heikentää ilmapiiriä, kun taas myönteinen palaute voi vahvistaa sitä. Luottamus työyhteisössä alkaa rakentua, kun psykologinen turvallisuus pysyy riittävän pitkään vakaasti korkealla tasolla ilman suuria vaihteluja. Kun luottamus on syntynyt, yksittäiset tilapäiset heilahtelut eivät enää horjuta työyhteisöä yhtä voimakkaasti. (Salonen ym. 2023, 213–214.)

Psykologinen turvallisuus muutoksen voimavarana

Psykologinen turvallisuus on erityisen tärkeä muuttuvassa työelämässä, jossa epävarmuus ja jatkuva oppiminen ovat osa arkea. Kun työyhteisössä rohkaistaan avoimeen keskusteluun ja erilaiset näkemykset hyväksytään, työntekijät uskaltavat tuoda esiin havaintojaan, kysymyksiään ja kehittämisideoitaan. Tällainen ilmapiiri mahdollistaa myös virheistä oppimisen ilman syyllistämistä. 

Inhimillisestä näkökulmasta psykologinen turvallisuus muistuttaa, että työelämässä ei ole kyse vain tehtävien suorittamisesta, vaan myös ihmisten välisistä suhteista ja kokemuksesta tulla kohdatuksi. Psykologinen turvallisuus rakentuu arvostuksesta, empatiasta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Kun työntekijä kokee olevansa hyväksytty omana itsenään ja hänen ajatuksillaan on merkitystä, se lisää hyvinvointia ja vahvistaa tunnetta yhteisöön kuulumisesta. 

Työntekijän näkökulmasta psykologinen turvallisuus näkyy arjen työssä mahdollisuutena osallistua, kysyä ja kertoa omista ajatuksista ilman pelkoa kielteisistä seurauksista. Samalla jokaisella työyhteisön jäsenellä on oma vastuunsa ilmapiirin rakentamisessa. Jokainen kohtaaminen, reaktio ja palautteenanto vaikuttaa siihen, vahvistuuko vai heikkeneekö kokemus turvallisesta työyhteisöstä. Pienetkin teot, kuten kuunteleminen, arvostava palaute ja toisen näkökulman vakavasti ottaminen, voivat vahvistaa luottamusta ja työyhteisön kykyä toimia epävarmuuden keskellä.

Kirjoittaja on käyttänyt tekoälyä otsikoiden muotoilussa vaihtoehtojen ja muokkaamisen tukena. Kirjoittaja vastaa artikkelin sisällöstä kokonaisuudessaan.