Valmentajan oma tulevaisuussuhde
Antti:
Edellisissä podcast-jaksoissa olemme puhuneet meidän tulevaisuusvalmennuskonseptista ja siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun nuorten kanssa lähtee tulevaisuutta käsittelemään.
Olemme Villen kanssa käyneet valmennusten merkeissä tulevaisuuskeskusteluja, ja nyt ajattelimme avata, mitä itse ajattelemme tulevaisuudesta ja miten tulevaisuusvalmentajana toimiminen on muuttanut omaa tulevaisuussuhdettamme. Puhumme paljon toivotunlaisesta tulevaisuudesta ja siitä visiosta, miltä tulevaisuuden pitäisi tuntua, tuoksua ja maistua.
Miten sinä Ville kuvailisit sinun omaa toivotunlaista tulevaisuuttasi?
Ville:
Valmennuksissa puhumme nuorten kanssa tosiaan paljon tärkeistä asioista ja arvoista ja pohdimme niitä keskenämme. Pyrimme myös ymmärtämään toistemme lähtökohtia. Lisäksi puhutaan isoista ilmiöistä, erilaisista uhkakuvista ja ennakointinäkymistä. Olemme nuorten kanssa poimineet paljon mielenkiintoisia juttuja ja keskustelleet tulevaisuustaidoista, ja tämä on avannut omaa tulevaisuusajattelua valtavan paljon.
Kun puhuin arvoista ja itselle tärkeistä asioista, niin minun toivotunlaisessa tulevaisuudessani näkyvät ja korostuvat inhimillisyys, keskinäinen ymmärrys ja toisia kunnioittava yhteiskunnallinen keskustelu. Tämä on jotain, jonka eteen haluaisin työskennellä ja joka on minun utopiassani todellisuutta.
Toiseksi kiehtoo suunnattoman paljon, mitä teknologia meille mahdollistaa. Käydään isoja keskusteluita eri näkökulmista, sen uhkista ja mahdollisuuksista. Minä uskon, että siellä piilee valtavan paljon rakennuspalikoita hienon, reilun, inhimillisen ja hyvän maailman rakentamiseen aika monen ihmisen näkökulmasta. Tämän teknologian näen mahdollisuuksien kautta ja toivon sen kehittyvän niin, että se veisi ihmiskuntaa, inhimillisyyttä ja sivistystä eteenpäin pitkällä aikavälillä.
Antti:
Minulle ovat jääneet mieleen keskustelut esimerkiksi teknologian kehittymisestä, ympäristöasioista, kestävyyskysymyksistä, ilmastonmuutoksesta, kansainvälisestä poliittisesta tilanteesta, sen jännitteistä ja jopa sotatilanteesta tai valtavista ilmiöistä, kuten koronapandemiasta. Aika monessa kohtaa on todettu, että näiden kehityskulkujen kanssa on mahdollisuuksia lähteä eri suuntiin. Voidaan lähteä kohti Villen toivomaa reilua, inhimillistä, kestävää tulevaisuutta, jossa inhimillisyys ja ihmisyys nousisivat tärkeiksi arvoiksi. Toisaalta mahdollisuutena on myös se negatiivinen puoli ja aiheelliset huolenaiheet vaikkapa ilmastonmuutoksesta tai mistä tahansa muusta ilmiöstä.
Sellainen hyvä, toivotunlainen tulevaisuus varmaan nojaisi siihen, että tällä hetkellä puhuttavat isot ilmiöt lähtisivät kääntymään siihen suuntaan, että tunnelin päässä olisi valoa. Itse olen aika aktiivinen luonnossa liikkuja ja ympäristö on tärkeä, niin haluaisin nähdä tulevaisuuden, jossa olemme löytäneet tietynlaisen tasapainon luonnon kanssa yhdessä elämisessä.
Minua myös kiehtoo teknologia, jossa on valtavan mielenkiintoisia mahdollisuuksia ihan tuossa horisontin takana. Esimerkiksi tekoälyyn, robotteihin ja ylipäätään digitalisaatioon liittyvät teknologiat ovat hyvin vahvassa kehitysvaiheessa, ja se voi tietysti muuttaa meidän huomista päivää ratkaisevalla tavalla.
Voisin todeta vielä sen verran, että näen teknologian rengin roolissa, jossa ei lähdetä liikaa tekemään teknologian ehdoilla asioita. Toivon, että tähänkin löydettäisiin mukava tasapaino, jossa luonnollisuus ja ihmisyys olisivat hallitseva tulokulma. Tämäntyyppisiä asioita voisin omaan toivotunlaiseen tulevaisuuteeni liittää.
Ville:
Nuorten kanssa tehdyt tulevaisuusvalmennukset antavat tosi paljon ammattilaisillekin. Joskus on nuorten kanssa päädytty siihen, että jonkin toiminnallisen tehtävän sijaan käydään kahden tunnin keskustelu toivotunlaisesta tulevaisuudesta. Tulevaisuuksien pohtimiseen saataisiin helposti vierähtämään vaikka kokonainen päiväkin. Olemme samalla puhuneet tulevaisuususkosta ja toivosta sekä siitä, mistä asioista se rakentuu, mikä sitä vahvistaa ja mikä heikentää. Mitä sinä ajattelet tulevaisuususkosta, toivosta, optimismista ja näkymistä tulevaisuutta kohtaan? Mikä niistä muovaa positiivisia?
Antti:
Olemme työskennelleet valmennuksissa tiiviisti nuorten tulevaisuusajatusten äärellä ja käyneet läpi niitä mielenmaisemia ja elementtejä, joista tulevaisuus voisi muodostua, ajatellaanpa sitten positiivisesti tai negatiivisesti. Tämä on automaattisesti herättänyt vahvaa itsereflektiota aiheen tiimoilta. Koen olevani taipuvainen tai haluan ainakin olla taipuvainen positiivisen ajattelun suuntaan ja uskoa siihen, että yhteinen tulevaisuus on parempi kuin nykyhetki eli hyvää kohti ollaan menossa.
Pidän yhtenä tärkeimpänä asiana tässä toimijuuden ajatusta. Valmennusten myötä olen herännyt itse siihen, että on paljon meistä itsestä kiinni, mihin suuntaan ilmiöt lähtevät kehittymään, minkälaista elämää luomme ympärille, miten yhteiskunnassa käsitellään ilmiöitä ja minkälaiselle arvopohjalle elämämme rakentuu. Kaikista uhkakuvista huolimatta tulevaisuususkoa ylläpitää se, että minä voin vaikuttaa tulevaisuuteen ja minun teoilla ja ajatuksilla on merkitystä sen muodostumisessa. Tämä on varmasti valtavan tärkeä asia myös nuorille. Toimijuutta on hyvä ruokkia!
Ville:
Näen asian hyvin samalla tavalla. Tulevaisuususko on minulle avautunut ehkä niiden oivallusten kautta, jotka ovat syntyneet keskusteluissa, joissa nuoret ja kollegat kuvaavat jollakin tavalla toivotunlaisia hyviä tulevaisuuksia. He tuovat esille asioita omista lähtökohdistaan ja näkökulmistaan. On upeata nähdä, miten erilaisia asioita nousee esille ja miten laaja vaihtoehtojen kirjo on. Näyttää siltä, että aina on vaihtoehto ja aina on jokin asia, joka vie parempaan, ja aina on valmius muuttaa, muuttua ja vaikuttaa siihen, millaiseksi maailma muodostuu.
Olen itse nähnyt paljon sitä, että valmennuksessa mukana olevat nuoret edistyvät valtavasti muutaman kuukauden aikana. Jos esitän nuorille väittämän ”suhtaudun tulevaisuuteen myönteisesti”, ero vastauksissa voi olla todella iso valmennuksen alussa ja lopussa. Sama tapahtuu usein, kun kysyn, uskooko nuori elävänsä mielekkään elämän. Tämä luo minulle tulevaisuususkoa. Samoin se, että pystymme kyseenalaistamaan omia ja muiden oletuksia ja näkymiä tulevaisuudesta.
Antti:
Ville sanoi aikaisemmin, että keskustelut voisivat helposti kestää tunteja tai jopa päivän. Luulen, että tämä on aiheensa sellainen, että siitä riittää kerrottavaa ja sanottavaa. Meidän tulevaisuusvalmennuksemme kohderyhmänä ovat nuoret ja puhumme heidän tulevaisuususkostaan ja tulevaisuusajattelustaan. On hyvä kuitenkin muistaa, että tulevaisuus on ehdottomasti yhteinen asia. Tulevaisuususkon, tulevaisuusajattelun ja tulevaisuustaitojenkin kokonaisuudet koskettavat ihan jokaista.
Mitä Suomessa pitäisi mielestäsi tapahtua seuraavaksi tulevaisuusajattelun, tulevaisuususkon ja tulevaisuustyön saralla, jotta yhteiskunta olisi valmiimpi visioimaan erilaisia tulevaisuuksia ja jokainen suomalainen pääsisi mukaan tulevaisuuskeskusteluun?
Ville:
Näen tulevaisuusajattelun edistämisen yhtenä elementtinä hyvinvoinnin lisäämisessä, tapahtuupa se missä ympäristössä tahansa ja minkälaisena toimintana tahansa, vaikkapa sitten tällaisena meidän toteuttamana tulevaisuusvalmennuksena.
Tulevaisuususko koostuu hyvin monesta asiasta. Siihen liittyvät tietenkin oma elämäntilanne, ihmissuhteet, arvot ja muut merkitykselliset asiat. Tulevaisuusajattelun tuominen laajemmin ohjaustyöhön yhtenä elementtinä lisää hyvinvointia.
Tietenkin kun kehitetään, tehdään ja mietitään, miten tulevaisuususkoa, tulevaisuustaitoja tai jotakin muuta tulevaisuusajatteluun liittyvää halutaan tukea, niin tarvittaisiin myös lisää tutkittua tietoa. Meillä on hyvää tietoa julkaistu muutamissa lähteissä parin viime vuoden aikana, mutta ehdottomasti tietoa tarvittaisiin lisää.
Olemme jo puhuneet tulevaisuusajattelusta kansalaistaitona ja siitä, että jokaisen suomalaisen tulisi päästä kertomaan omista tulevaisuutta koskevista näkymistään ja ajatuksistaan. Mahdollisuus edistää omaa tulevaisuusajatteluaan olisi tosi tärkeä asia. Kaikissa valmennuksissa olemme tuoneet esille, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus olla mukana tässä yhteiskunnassa, kun keskustellaan siitä, mihin suuntaan ollaan menossa ja millainen tulevaisuus on.
Antti:
Valmennustyön aikana meille on vahvistunut, että tulevaisuus on läpileikkaava asia koko yhteiskunnalle ja kaikille kansalaisille, ei vain nuorille. Tämä on joskus tiivistetty niin, että ”yhteiskunnallinen tavoite pitäisi olla, että tulevaisuusajattelu on kansalaistaito, joka kuuluu aivan kaikille”.
Tätä voidaan tukea tutkimuksen avulla, ottamalla mukaan tulevaisuusajattelu mukaan opetussuunnitelmiin ja ottamalla huomioon entistä vahvemmin se, että tulevaisuusvalmiudet kehittyvät ihan sieltä koulunpenkiltä kohti opintoja ja työelämää. Eikä tämä pysähdy työelämäänkään, vaan tulevaisuutta visioidaan läpi elämän ja otetaan askeleita kohti toivotunlaista tulevaisuutta. Tämä on tärkein konkreettinen teko.
Toivottavasti pystyimme Villen kanssa avaamaan sitä, miten kuka tahansa ohjaustyötä tekevä pystyy kantamaan oman kortensa tulevaisuusvalmentajana tärkeään kekoon. Näin päästäisiin kohti tilannetta, jossa jokainen meistä on valmiimpi käsittelemään tulevaisuutta ja miettimään erilaisia mahdollisuuksia.
