Osaaminen – outo otus!

Aineettomien resurssien merkitys liiketoiminnassa on kasvanut, ja investoinnit niihin ovat monissa länsimaissa ohittaneet investoinnit aineellisiin resursseihin (WIPO 2024). Aineettomia resursseja ovat esimerkiksi ohjelmistot, data, tutkimus- ja tuotekehitystyö, brändäys sekä kirjallisuuden, taiteen ja viihteen alkuperäisteokset (Andrews & de Serres 2012, 8). Aineellisia resursseja ovat vastaavasti esimerkiksi laitteet, koneet, raha ja rakennukset. 

Osaamista voidaan pitää muiden aineettomien resurssien edellytyksenä. Se käyttäytyy eri tavalla kuin aineellinen resurssi, sillä se ei kulu vaan kehittyy käytössä. 

Tässä artikkelissa tarkastellaan osaamista, sen ominaisuuksia, siirtoa, suojaamista sekä siihen liittyviä riskejä. 

Osaaminen ja sen ominaisuudet 

Osaaminen on yksilön kyky käyttää tietojaan ja taitojaan tiettyyn tarkoitukseen. Tiedolla tarkoitetaan informaatiota, joka on dataa, jolla on merkitys ja se on kontekstisidonnaista (Lehtonen ym. s.a.).  

Tieto on julkishyödyke: sitä voidaan hyödyntää samanaikaisesti monessa eri paikassa ilman, että tiedon käytöt vaikuttavat toisiinsa (non-rival). Kun tieto on kerran luotu, sen käyttöä on vaikea rajata vain niiden käyttöön, jotka investoivat sen tuottamiseen (non/partly-excludability) (Van Engelen s.a.). Lisäksi digitalisoituvuus tekee tiedosta skaalautuvaa.  

Osaaminen syntyy yksilöissä oppimisen kautta. Osaaminen rakentuu aina aiemman osaamisen päälle. Mitä parempi aiempi osaaminen kulloisestakin asiasta on, sitä paremmin uutta tietoa voi hyödyntää. Se on kumulatiivista, yksilöllistä, muuttuvaa ja kehittyvää toisin kuin fyysiset koneet ja laitteet. Osaaminen edellyttää jatkuvaa päivittämistä ja uuden oppimista (Virkus 2014).  Oppimiseen vaikuttaa sekä yksilön kognitiiviset että tunnetaidot. Näin ollen oppiminen ei ole kopioitavissa eikä siirrettävissä kuten tieto on. Siksi koulutuksen merkitys korostuu osaamispohjaisessa taloudessa. Osaaminen ei kehity yrityksissä ilman osaavaa työvoimaa eikä osaava työvoima ilman korkeatasoista koulutusta.  

Osaamisen luomiseen liittyy ulkoisvaikutuksia aiheuttava ominaisuus. Sillä tarkoitetaan sitä, että yhden tahon toiminta vaikuttaa toiseen tahoon ilman, että toinen taho osallistuu itse toimintaan tai sen rahoitukseen mitenkään. Tätä ilmiötä kutsutaan myös ylivuotovaikutukseksi (spillover-ilmiöksi) ja sitä selitetään sillä, että toiminnan kaikki vaikutukset eivät ole omistusoikeuksiin tai lakiin perustuviin sopimuksiin toimijan hallussa. Siten jos yritys investoi tutkimukseen ja kehitykseen (T&K), myös kilpailijat hyötyvät siitä. Tämä on esimerkki positiivisesta ulkoisvaikutuksesta (Takalo 2024). Osaamistaloudessa ylivuotovaikutusta pidetään tärkeänä talouden kasvua edistävänä tekijänä ja sillä sekä tiedon (informaation) epätasaisuudella perustellaan julkisen T&K-tuen tarpeellisuutta. 

Lisäksi osaamisella on voimakas synergiavaikutus ja verkostovaikutus. Synergiavaikutuksella tarkoitetaan, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, ja verkostovaikutuksella sitä, että mitä enemmän osaamista ja toimijoita verkostossa on, sitä suurempi hyöty siitä saadaan. Myös synergia- ja verkostovaikutuksia pidetään kasvun mahdollistajina osaamispohjaisessa taloudessa. (Haskel and Westlake 2018, 66, 82).  

Osaamisen siirto  

Yleisesti osaamisen siirrolla tarkoitetaan osaamisen siirtoa yksilöiden, tiimien ja organisaatioiden välillä. Tässä osaamisen siirrolla tarkoitetaan organisaatioiden välistä toimintaa, esimerkiksi korkeakoulujen tutkimuksessa syntyvän tiedon siirtoa yritysten käyttöön.  

Osaaminen on vain osittain siirrettävissä organisaatiosta toiseen. Osaamiseen liittyvä kokemustieto ja taidot eivät ole siirrettävissä pelkkien raporttien avulla, vaikka tieto itsessään on. Ne ovat ns. hiljaista, ei-koodattua (non-codified) tietoa ja ne ovat yksilön kykyjä (Gallemard 2024). Hyvällä kirjallisella raportilla voidaan, oman arvioni mukaan, siirtää vain 30–40 % jossakin projektissa syntyneestä osaamisesta organisaatiosta toiseen. 

Paras tulos osaamisen siirrossa syntyy siis yhteistyössä, yhdessä tehden eri organisaatioiden henkilöstöjen kesken (vrt. opetus). Kaikille kehitystyöhön osallistuville henkilöille syntyy ensin yhteinen tieto- ja osaamispohja, jonka päälle voidaan rakentaa uutta osaamista. Tähän perustuvat co-design- ja co-innovation-toimintatavat. 

Esimerkiksi julkisten T&K-projektien vaikuttavuus syntyy siitä, että loppukäyttäjät (esim. yritykset) ottavat käyttöön näitä tuloksia joko uusina tai parannettuina tuotteina ja palveluina tai tehostettuina toimintoina. Tämä edellyttää riittävää osaamista kulloinkin kyseessä olevalta loppukäyttäjältä, jotta tuloksia pystytään hyödyntämään käytännössä. Näin kulusta tulee investointi. Liiketoiminta perustuu enää harvoin pelkästään kunkin yksittäisen yrityksen itse tuottamaan tietoon ja osaamiseen. Osa tiedosta ja osaamisesta tulee muista yksityisistä tai julkisista organisaatioista. 

Osaamisen suojaaminen 

Osaaminen, jota ei ole suojattu, on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä. Vain pieni osa osaamisesta voidaan suojata ja julkisesti saatavaa tieto ei voi suojata. Suojaamisella tarkoitetaan, että taho, joka on investoinut osaamisen tuottamiseen, pystyy pidättämään siitä syntyvän hyödyn itsellään. Osaamisen suojaaminen eroaa aineellisten resurssien, kuten rakennuksien ja koneiden suojaamisesta, sillä ne on helppo suojata esimerkiksi lukituksella ja vartioinnilla.  

Osaamista suojataan salassapidolla, immateriaalioikeuksilla (IPR) tai julkaisemalla. Salassapito voi perustua joko yksittäisiin salassapitosopimuksiin tai liikesalaisuuslakiin. IPR:t tarjoavat lakeihin perustuvan ajallisesti ja alueellisesti rajatun yksinoikeuden (varallisuusoikeus) hyödyntää suojan kohdetta ammattimaisesti. Suojan kohteen tulee täyttää erillislain, kuten patentti-, tavaramerkki-, tekijänoikeus- tai liikesalaisuuslain, asettamat vaatimukset. Niiden vaatimukset ja sisältö määräytyvät tiedon ominaisuuksista. Erillislait ovat kansallisia (pl. yhtenäispatentti) ja siten eri maiden vastaavat lait voivat erota toisistaan. IPR:t antavat oikeuksien omistajilleen mahdollisuuden hyödyntää suojattua osaamista globaalisti perustuen kansainvälisiin sopimuksiin (WTO, TRIPS). Julkaisemisella turvataan oma toiminnanvapaus eivätkä muutkaan voi suojata tietoa, koska se on jo julkista. Osaamisen suojaamisella (kontrolloinnilla) on yhä suurempi merkitys globaalissa osaamistaloudessa. 

IPR:ien perusajatus on suojata keksijän tai tekijän oikeuksia hyödyntää itse taloudellisesti keksintöään tai teostaan. Siis, ne syntyvät aina luonnolliselle henkilölle, joten ne on siirrettävä yritykselle (oikeushenkilölle) joko lakien suomien oikeuksien perusteella tai vapaaehtoisin sopimuksin. Esimerkiksi patenttien osalta työsuhdekeksintölaki mahdollistaa Suomessa sen, että Suomessa patentoitavan keksinnön oikeudet voidaan tietyin edellytyksin siirtää työntekijältä yrityksen varallisuudeksi. Muiden IPR:ien osalta oikeudet pitää siirtää sopimuksin.  

Lisäksi on vaikea määrittää mitä mihinkin osaamiskokonaisuuteen tarkalleen kuuluu. Se edellyttää usein vaativaa tekstien, kuvien, merkkien ynnä muiden tulkintaa, ja kiistatapauksissa asia ratkaistaan oikeudessa. IPR:ssä että salassapidossa ne joudutaan määrittelemään, joten nämä helpottavat osaamisen siirtoa.    

Riskit 

Yleisesti aineettomiin investointeihin liittyvät kustannukset ja takaisinmaksu ovat vaikeasti ennakoitavissa ja siten ne muodostavat merkittävämmän taloudellisen riskin kuin aineellisten investointien yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että osaamiseen investoimisen lopputuloksesta ei ole varmuutta, vaikka odotusarvot ovat korkeat. Osaamisen arvoa on vaikea tunnistaa etukäteen, ja se vanhenee ja menettää arvonsa ajan myötä. Osaamisen jälleenmyyntiarvoa on erittäin vaikea määrittää, eikä sille aina edes ole jälkimarkkinoita. Lisäksi osaamisen hyödyt ilmenevät usein viiveellä, ja sen hyödyntäminen ja arvo ovat erittäin kontekstiriippuvaisia. Tavallisesti osaaminen täytyy liittää johonkin tuotteeseen, prosessiin tai palveluun, jotta siitä voidaan saada taloudellista hyötyä. Esimerkiksi tietyn lääkkeen kehittämiseen liittyvä T&K on harvoin sellaisenaan hyödynnettävissä muissa yhteyksissä, jos se ei ole johtanut haluttuun tulokseen. Tällaisten hankkeiden kustannukset voivat olla jopa kymmeniä miljoonia euroja, mutta onnistuessaan hankkeen tuotot voivat nousta jopa miljardiin euroon pitkällä aikavälillä.  

Yritykset, joilla on riittävän suuret resurssit, pärjäävät isoriskisessä kilpailussa. Pienemmät yritykset, jotka eivät kykene investoimaan osaamisen tuottamiseen, eivät usein pysty hyödyntämään esimerkiksi julkisilla varoilla tuotettua tietoa tai muiden yritysten ylivuotoja. Yritysvakoilukin on kohtalaisen helppoa, kun sama teoreettistieteellinen osaaminen ja ymmärrys käytännön taloudellisteknisistä reunaehdoista luovat yhteisen kontekstin. Pienestäkin tietovuodosta voidaan päätellä, mitä kilpailija tekee tai suunnittelee tekevänsä. Osaaminen ei riskisyytensä vuoksi kelpaa esimerkiksi velan vakuudeksi, eikä sitä voi vakuuttaa kuin osin. Tarvittaisiin uusia rahoitusinstrumentteja, jotta myös pienemmät yritykset voisivat investoida osaamisen tuottamiseen. Niiden osaamispohjan tulisi olla riittävän hyvä, jotta ne voisivat hyödyntää uutta saatavilla olevaa tietoa ja osaamista toiminnoissaan ja pysyä mukana kehityksessä. 

Nykyinen tilanne on johtanut, tai on johtamassa, yritysten jakautumiseen menestyjiin ja häviäjiin. Eräänä esimerkkinä voidaan pitää sitä, että neljä suurinta teknologiyritystä investoi pelkästään tekoälyyn enemmän kuin Suomen tai Portugalin bruttokansantuote oli vuonna 2025 (Webb 2025). 

Yhteenveto 

Ekosysteemeissä, hubeissa, coworking-tiloissa, living labeissa yms. pyritään huomioimaan osaamisen erityispiirteet ja luomaan suotuisat olot eri toimijoille uuden osaamisen synnyttämiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Niissä toimijat jakavat vapaaehtoisesti tietoaan muiden kanssa ja vastaavasti hyödyntävät muiden jakamaa tietoa (osin osaamista) tai muiden ylivuotovaikutuksia. Lisäksi voidaan hyödyntää julkisella rahoituksella tuotettua tietoa sekä muuta vapaasti saatavilla olevaa tietoa, mikäli toimijoilla on riittävä osaamispohja. 

Yritysten ja organisaatioiden tulee pohtia, kuinka ne hallitsevat ja hyödyntävät parhaiten omaa osaamistaan sekä sen kehittämistä (knowledge management). Yritykset, jotka panostavat osaamiseen ja sen suojaamiseen, menestyvät kilpailussa paremmin ja hyötyvät panostuksistaan myös taloudellisesti. Korkeakoulujen T&K-toimintojen vaikuttavuus riippuu niiden kyvystä ymmärtää, hallita ja siirtää tuottamaansa osaamista. 

Kirjoittajan huomautus: Olen käyttänyt tässä osaamistermiä osin epämääräisesti luettavuuden, lyhyyden ja sen tarkan määrittelyn vaikeuden vuoksi. Esimerkiksi salassapidolla voidaan suojata osaamista eli kykyä tulkita ja hyödyntää tietoa. Patenttihakemuksessa ja tieteellisessä julkaisussa keksintö tulee kuvata siten, että alan ammattihenkilö voi sen todentaa käytännössä. Onkin vaikeampi sanoa, kumpaa tässä tapauksessa suojataan: tietoa vai osaamista vai vähän molempia. Osaaminen siis liittyy ihmisen kykyihin: onko osaamista kirjoitetussa tekstissä? Muutenkin tämä termien määrittelemättömyys on ongelmallista näihin asioihin liittyvissä kirjoituksissa ja keskusteluissa.

Kirjoittaja on käyttänyt Microsoft 365 Copilot -tekoälytyökalua teoksen oikolukuun. Hän on tarkistanut ja muokannut työkalun laatimaa sisältöä ja ottaa täyden vastuun teoksen sisällöstä. Kuvaus kehotteesta: oikolue ja korjaa vain välttämättömät ja tarpeelliset kohdat.