Jatkuva oppiminen edellyttää muutakin kuin koulutustarjontaa

Opetushallituksen (OPH) mukaan jatkuva oppiminen on aikuisten osaamisen kehittämistä ja uudistamista työuran ja työelämän eri vaiheissa. Jatkuvaa oppimista ovat esimerkiksi osaamisen kehittyminen työpaikoilla ja yrityksissä, opinnot koulutusorganisaatioissa sekä osaamisen lisääntyminen vapaan sivistystyön sekä harrastus- ja järjestötoiminnan parissa. (OPH 2026.)

Tällä hetkellä työmarkkinat kaipaisivat osaamisen päivittämistä, mutta sille on rakenteellisia esteitä. Niitä ovat esimerkiksi työttömyyden aikaisen opiskelun taloudelliset ja rakenteelliset ehdot, työnantajien asenteet sekä yksilöiden rajatut koulutuspolut. Näin ollen mahdollisuudet oppia eivät jakaudu tasaisesti, vaikka osaamistarpeet muuttuvat.

Artikkelissa tarkastelu jäsentyy kolmeen näkökulmaan: pääsy oppimiseen työuran katkoksissa, oppimista mahdollistavaan työympäristö ja kestävä tapa kehittää osaamista.

Jatkuva oppiminen työuran katkoksissa 

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on ennakoinut, että osaavan työvoiman saamiseksi merkittävä osa työvoimasta tarvitsee laajaa täydennyskoulutusta tai uudelleenkoulutusta tänä päivänä. Haasteena on toisaalta myös se, kuinka koulutukseen saataisiin hakeutumaan ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. (OKM 2026.) 

Tähän asiaan vaikuttaa myös se, miten uudet opinnot mahdollistetaan myös työttömyyden aikana. Aiemmin työttömänä opiskelu on ollut hankalaa, mutta tilanne muuttui 1.7.2026 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä (Valtioneuvosto 16.6.2026). Osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia on siis laajennettu myös lainsäädännön keinoin. 

Esimerkiksi avoimia korkeakouluopintoja on tällä hetkellä mahdollista opiskella myös työttömyysetuudella, jos henkilö on täyttänyt 25 vuotta. Uudistus voi madaltaa kynnystä osaamisen täydentämiseen ja myöhemmin myös tutkinto-opintoihin hakeutumiseen. Avointen korkeakouluopintojen opiskelu on mahdollista yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, kesäyliopistoissa sekä kansalaisopistoissa. 

Markkinoinnin lisäksi voidaan esimerkiksi työllisyyspalveluissa kertoa työnhakijoille opiskelumahdollisuuksista. Myös ammattiliitot voivat tiedottaa asiasta jäsenilleen. Koulutusorganisaatiot voivat puolestaan tukea joustavaa opiskelua tarjoamalla esimerkiksi pienempiä, jatkuvasti alkavia opintokokonaisuuksia. 

Aiemmin työttömänä opiskelu on vaikuttanut myös rakenteelliseen työttömyyteen (Pyykkönen 2025). Lainsäädäntö ei ole mahdollistanut laajempaa opiskelua työttömyysturvalla, vaikka työuran katkos tarjoaa otollisen tilanteen kehittää omaa osaamistaan vastaamaan tulevia työelämän tarpeita. 

Jatkuvaa oppimista tarvitaan, jotta yhteiskunta voi kehittyä. Ilman oppimista yksilöiden osaaminen ei vahvistu eivätkä työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot pysy ajan tasalla. Tämä heikentää työn laatua ja voi vaikuttaa siten myös Suomen kilpailukykyyn, jos osaavaa työvoimaa ei ole riittävästi työmarkkinoilla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Oppimismahdollisuuksia on tarjolla monissa muodoissa, mutta niiden saavutettavuus ja hyödyntämisen edellytykset vaihtelevat.  

Jatkuvaa oppimista työssä 

Myös Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (JOTPA) korostaa, että osaaminen on paras turva teknologian, työn ja maailman muutoksissa. Jatkuvalla oppimisella voidaan vastata uudenlaisen osaamisen, osaamisen päivittämisen ja yksilöllisten koulutuspolkujen tarpeeseen. (JOTPA 2026.) 

Näin myös edistetään Suomen taloudellista kasvua sekä lisätään yhteiskunnan hyvinvointia. Osaamista kehittämällä ihmisiä autetaan myös pysymään työelämässä tai palaamaan sinne, jolloin ehkäistään työttömyyttä sekä parannetaan työllisyyttä. (JOTPA 2026.) 

Yhteiskunnallisen hyödyn lisäksi jatkuva oppiminen tarjoaa merkittävää hyötyä yksilöille. Koulutukseen osallistuminen lisää tutkitusti tyytyväisyyttä elämään. Ajantasaiset taidot ja tiedot tukevat arjessa jaksamista. (JOTPA 2026.) 

TYÖ2030-ohjelman (Lyly-Yrjänäinen ym. 2023) mukaan työnantajat kokevat merkittävimmiksi osaamisen kehittämisen keinoiksi 

• esihenkilön ja alaisen väliset kehityskeskustelut 

• vertaisoppimisen työkaverilta toiselle 

• henkilöstön osallistumisen tuotteiden, palveluiden ja toiminnan kehittämiseen. 

Samojen organisaatioiden työntekijöiden vastauksissa toistuvat tärkeinä samanlaiset keinot kuin työnantajillakin:  

• oppiminen työkavereilta 

• oppiminen nykyistä työtä tekemällä 

• osallistuminen tuotteiden, palvelujen ja toiminnan kehittämiseen 

• oppiminen uusissa tehtävissä ja vastuissa. (Lyly-Yrjänäinen ym. 2023.) 

Sekä työnantajien että työntekijöiden vastauksissa korostuu työn ohessa tapahtuvan oppimisen merkitys. Lisäksi korkeakoulutetut painottavat toisen asteen suorittaneita enemmän omaehtoista opiskelua ja työtä tekemällä tapahtuvan oppimisen keinoja. Toisen asteen koulutuksen suorittaneiden vastauksissa puolestaan nousee esille korkeakoulutettuja enemmän järjestetyn koulutuksen merkitys. (Lyly-Yrjänäinen ym. 2023.) 

Työssä oppiminen edellyttää työntekijöiltä motivaatiota ja itseohjautuvuutta. Lisäksi organisaatioissa tarvitaan oppimista tukevia rakenteita, resurssia sekä suunnitelmallisuutta. Yrityksen johdolla ja esihenkilöillä on keskeinen rooli työssä oppimisen mahdollistamisessa. Työssä oppiminen tapahtuu pääosin arjen tilanteissa, kuten kokeilemalla uusia asioita, mentoroinnissa, ongelmanratkaisussa sekä kollegiaalisissa keskusteluissa. (Seppä-Kortelainen 2026.) 

Työpaikan oppimista tukevia rakenteita ovat esimerkiksi oppimiselle varattu työaika, mahdollisuus osallistua kehittämistehtäviin, vertaisoppimisen ja mentoroinnin käytännöt sekä mahdollisuus kokeilla uusia tehtäviä ja vastuita. Esihenkilön tehtävänä on puolestaan tunnistaa oppimisen paikkoja ja mahdollistaa niiden hyödyntäminen osana työtä. 

Työssä tapahtuvaa oppimista voidaan tukea monilla arjen käytännöillä, jos organisaatiossa tunnistetaan oppimisen paikat ja varataan sille riittävästi aikaa. Tässä korostuu myös lähijohtajien merkitys sekä myönteinen suhtautuminen kehittämistyöhön.  

Osaamisen kehittämisen on oltava kestävää 

Jatkuvan oppimisen tavoitteena tulisi olla tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen osaamisen kehittämiseen. Jatkuvaan oppimiseen tulisikin rohkaista, sillä se on menestyvälle kansakunnalle, organisaatiolle ja yksilölle merkityksellistä (Laitinen 2024).  

Kosola (2024) korostaa myös oppimisprosessin jatkuvuutta. Oppimisprosessin tulisi jatkua eri oppimistilanteiden välillä sekä yhteisön että yksilön välillä. Formaalin ja nonformaalin oppimisen lisäksi suurin osa oppimisesta on epämuodollista eli informaalia. Se kertyy arjessa esimerkiksi kokeilujen ja ongelmanratkaisun myötä tai vaikkapa kollegojen kanssa käydyissä keskusteluissa. (Kosola 2024.) 

Informaalin oppimisen näkökulmasta työpaikan oppimisrakenteita ovat esimerkiksi mahdollisuus kokeilla uusia toimintatapoja, ratkaista ongelmia yhdessä ja vaihtaa kokemuksia kollegojen kanssa. Tämä edellyttää, että oppimiselle ja yhteiselle keskustelulle varataan aikaa osana työtä. 

Kannustava asenne jatkuvaan kehittämiseen ja kokeiluihin on tärkeää, samoin vapaamuotoisilla kohtaamisilla on merkitystä. Monipuolisesti tarjolla olevat koulutusmahdollisuudet edesauttavat oppimisen jatkumista eri tilanteissa ja muodoissa. 

Kestävää osaamisen kehittämistä tukee se, että oppimiselle varataan riittävästi aikaa. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi mahdollistamalla työajan käyttämistä opiskeluun ja kouluttautumiseen, antamalla aikaa kehittämistehtäville sekä yhteiselle keskustelulle ja kokeiluille. 

Kosolan (2024) mukaan oppiminen ei aina automaattisesti edistä hyvinvointia, vaan työelämässä jatkuva oppiminen voi myös kuormittaa. Oppimisella voi olla kielteisiä seurauksia, kuten hyvinvoinnin haasteita. Esimerkiksi tekoälyn hyödyntäminen tai organisaatiomuutoksiin mukautuminen vaativat oppimista, ei ainoastaan työn sisältö. (Kosola 2024.) 

Yksilöitä voidaan kannustaa jatkuvaan oppimiseen myös edellä mainitut näkökulmat huomioiden. Oppimiselle on hyvä antaa aikaa ja tilaa, jottei se muodostu liian kuormittavaksi yksilölle. 

Rakenteet ratkaisevat, toteutuuko jatkuva oppiminen 

Rakenteiden muutokset kannustavat yksilöitä osaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen. Oppimista mahdollistavat rakenteet voivat osaltaan tukea työllisyyttä ja työmarkkinoilla tarvittavan osaamisen uudistamista. 

Työuran katkoksissa tarvitaan saavutettavia ja joustavia mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Työpaikoilla oppiminen edellyttää aikaa, esihenkilön tukea ja oppimista tukevia arjen käytäntöjä. Jatkuvan oppimisen tulisi olla kestävää niin, ettei osaamisen kehittäminen muodostu jatkuvaksi lisäkuormaksi muun työn päälle.  

Jatkuvaa oppimista ei ratkaista vain lisäämällä koulutustarjontaa. Yksilön motivaatio ei yksin riitä, jos taloudelliset, organisatoriset ja ajankäyttöön liittyvät rakenteet estävät oppimista. Oppiminen edellyttää rakenteita, jotka mahdollistavat osaamisen kehittämisen sekä työssä, työn ulkopuolella että työmarkkinatilanteiden muuttuessa. Tarvitaan pääsy oppimiseen, oppimista mahdollistava työympäristö sekä kestävä tapa kehittää osaamista.