Valmennuksen vaikuttavuus
Ville:
Tässä podcast-jaksossa pureudumme siihen, minkälaisia asioita tulevaisuusvalmennuksella voi edistää. Kerromme, miten tulevaisuustaitoja voi harjoitella ja miten Tulevaisuusvalmentajan oppaassa olevia menetelmiä sekä muualla tehtyjä tulevaisuususkoa, -ajattelua ja -valmiuksia vahvistavia harjoitteita voi soveltaa.
Tulevaisuustaitoja on määritelty eri tavoilla. Me käytämme Johanna Ollilan ja Teppo Hujalan määritelmää artikkelista Tulevaisuustaidot ja tulevaisuusoppiminen, joka on julkaistu teoksessa Tulevaisuuden tutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (Aalto, Heikkilä, Keski-Pukkila, Mäki & Pöllänen 2022).
Tulevaisuustaitoja on useita. Käymme niistä läpi nyt muutamia sellaisia, joita voidaan tulevaisuusvalmennuksen kautta edistää. Ensimmäisenä on kyky hahmottaa monia mahdollisia tulevaisuuksia. Kun tulevaisuuden pystyy näkemään avoimena kokonaisuutena, kehittyy moneen suuntaan meneviä tulevaisuuden näkymiä. Usein tätä havainnollistetaan kuvalla, jossa erilaisia näkymiä kuvaavat eri suuntiin lähtevät tötteröt. Tämä kuvastaa sitä, millä tavalla me rikastamme ja laajennamme omaa tulevaisuusajatteluamme ja samalla pohjaa tulevaisuuteen liittyvien valintojen tekemiselle.
Monien mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamista voi opetella erilaisilla harjoitteilla. Voi käydä esimerkiksi keskustelua erilaisista tulevaisuutta koskevista näkymistä, ottaa kantaa erilaisiin väittämiin ja pohtia niitten toivottavuutta, todennäköisyyttä, mahdollisuutta tai mahdottomuutta.
Antti:
Tämä taito on keskiössä meidän tulevaisuusvalmennuksen ja niihin osallistuneiden nuorten näkökulmasta, koska nuorilla valmennus tähtää nimenomaan tulevaisuususkon vahvistamiseen. Useinhan heillä on aika synkkä käsitys siitä, mihin tulevaisuus tulee menemään ja minkälaisia asioita se tuo tullessaan.
Tulevaisuususkoa voidaan lähteä kehittämään, kun nuoret sisäistävät ajatuksen siitä, että tulevaisuutta ei ole kirjoitettu mihinkään. Tulevaisuus on avoin ja siihen voidaan vaikuttaa ja ylipäätään meillä on monenlaisia erilaisia tulevaisuuksia, lähes loputon määrä.
Ville:
Toinen tärkeä tulevaisuustaito on ymmärrys maailman monimutkaisuudesta, systeemisyydestä ja kompleksisuudesta. Tästä käytetään myös termiä systeemiajattelu. Maailma on pullollaan monimutkaisia ilmiöitä, ja tämän systeemiajattelun vahvistaminen kehittää kykyä löytää erilaisia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita ilmiöiden välillä. Viime kädessä tämä lisää ymmärrystä siitä, millä tavalla yksittäiset muutokset ja pienetkin asiat voivat vaikuttaa suurempiin kokonaisuuksiin.
Antti:
Valmennuksissa keskustelemme esimerkiksi megatrendeistä ja niihin liittyvistä isoista muutosilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, koronapandemiasta, teknologiakehityksestä ja taloustilanteesta, globaalista politiikasta, suurvaltapolitiikasta ja sodasta. Nämä ovat otsikkotasolla valtavan isoja asioita.
Tähän systeemiajatteluun kuuluu oleellisesti se, että kaikki isot ja pienet asiat, joita täällä maapallolla tapahtuu, vaikuttaa toinen toisiinsa. Maapallo on hyvin monimutkainen kompleksinen kokonaisuus ja ihminen voi tuntua pieneltäkin kaiken keskellä. Ei ole nuorelle tai kenellekään helppo sisäistää, miten nämä ilmiöt vaikuttavat toisiinsa ja minkälaisia tulevaisuuksia sieltä voikaan syntyä.
Toivon tunnetta luo näistä ilmiöistä keskustelu ja niiden tarkastelu siitä näkökulmasta, että niihin voi ja on syytäkin liittyä isoja huolenaiheita, mutta positiivisia mahdollisuuksia on silti olemassa. Ainakin se luo ymmärrystä siitä, että tämä homma voi kääntyä moneen suuntaan ja toivon mukaan ajatusta, että me pystymme itse vaikuttamaan siihen, että mihin kaikki tulee lopulta viemään.
Ville:
Ajattelen ehdottomasti, että nuori tai kuka tahansa voi pohjustaa vaikuttamisnäkökulmaa ja omaa roolia tulevaisuuden tekijänä, jos pystyy hahmottamaan oman asemansa tässä systeemissä erilaisten yhteyksien todella monimutkaisessa kudelmassa. Yksi esimerkki on, että pohditaan sitä, millä tavalla ihmisten hyvinvointi riippuu luonnon ja ympäristön tilasta.
Antti:
Tähän liittyy oikeastaan myös seuraava taito hyväksyä epävarmuus. Emme voi tietää, mitä tulee tapahtumaan ja miltä tulevaisuus näyttää. Emme voi tietää, mikä ilmiö tulevaisuudessa nousee jonkun toisen ilmiön yläpuolelle, miten se vaikuttaa meihin arjen tasolla ja miltä se maailma näyttää esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden päästä.
Kykyä sopeutua muutoksiin ja luovia niiden keskellä kutsutaan resilienssiksi. Muutoksistakin voi aina ponnahtaa kohti positiivisia mahdollisuuksia ja löytää oman paikkansa muuttuvassa maailmassa. Fakta on kuitenkin se, että tulevaisuuteen liittyy aina epävarmuuksia, vaikka haluammekin vaalia ajatusta vaikuttamisesta ja oman tai laajemmankin tulevaisuuden ohjaamisesta. Epävarmuuksien käsittely on itsessään aika tärkeä taito.
Ville:
Johanna Ollila ja Teppo Hujala kuvaavat resilienssin taidoksi suunnata ajattelua ja toimintaa tulevaisuuteen siitäkin huolimatta, että toiminnan seurauksista ei ole varmuutta. Tähän työkalu on tarkastella eri vaihtoehtoja, pohtia niitä avoimesti, harjaannuttaa valmiutta hyväksyä uusia ideoita ja kuvitella erilaisia polkuja erilaisiin tulevaisuuksiin ja tapahtumiin.
Tämä linkittyy mielestäni aika paljon Sanna Ahvenjärven määrittelemiin tulevaisuustietoisuuden ulottuvuuksiin ja erityisesti avoimuuteen erilaisille vaihtoehdoille. Kun olemme avoimia erilaisille vaihtoehdoille, voivat tulevaisuuden arvaamattomuus ja vallitseva epävarmuus olla jopa motivoivia ja innostavia. Kun suhtaudumme avoimesti tähän, se voi lisätä valmiuksia kohdata yllätyksiä, joita väistämättä tulee eteen.
Valmennuksissa olemme kokeilleet monien ryhmien kanssa aikaperspektiivin tarkastelua, mikä on ollut äärimmäisen kiehtovaa. Pohdimme yhdessä nuorten menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välistä suhdetta. Sitä kautta pyrimme ymmärtämään sitä, miten käsitykset menneestä ja nykyhetkestä sekä ajatukset tulevaisuudesta vaikuttavat ajatteluumme ja toimintaamme. Tätä voi harjoitella esimerkiksi tarkastelemalla kuvia, jotka ovat menneeltä ajalta ja nykyajasta. Sen jälkeen voi lähteä piirtämään, maalaamaan, kirjoittamaan tai jollain muulla luovalla menetelmällä tuottamaan kuvaa tulevaisuudesta. Harjoitus esitellään myös Tulevaisuusvalmentajan oppaassa.
Tämä on ollut antoisaa ja innostavaa myös nuorille. Kun me puhumme tästä aikakäsityksestä ja aikaperspektiivistä ja teemme siihen liittyvää työtä, toivomme, että se vahvistaa ihmisten halua ja valmiutta tarkastella asioita hyvin pitkillä aikajänteellä ja kauaskantoisesti sekä hyödyntää tulevaisuusajattelua ja pitkälle suuntaavaa ajattelua ja aikaperspektiivin laajentamista erilaisten valintojen, pitkän aikavälin skenaarioiden ja visioiden etsimiseen.
Antti:
Olemme käyneet nuorten kanssa tosi mielenkiintoisia keskusteluja, kun olemme hahmotelleet asioita eri aikaperspektiiveissä. Esimerkiksi kun katsomme kauas tulevaisuuteen, vaikka 100 vuoden päähän, niin se on jo ajanjaksona sellainen, että todennäköisesti muutokset ovat hyvinkin isoja. On erittäin epätodennäköistä, että voisimme tästä hetkestä käsin edes kuvitella, minkälaisia asioita matkan varrella saattaa tulla.
Lisäksi muutos kiihtyy koko ajan eli esimerkiksi 10 vuotta voi olla niin pitkä aika, että alkaa olla hankala ennakoida ajanjaksolle osuvia tapahtumia. Tähän arvaamattomuuteen liittyy epävarmuuden hyväksyminen ja myös ajatus siitä, että suuntaa määrittelevät kompleksiset ilmiöt. Tämä aikaperspektiivi on ollut nuorille hyvä konkreettinen työkalu sen hahmottamiseen, millaisia muutoksia milläkin aikavälillä on aikaisemmin tapahtunut, miten maailma on mullistunut tiettyjen asioiden seurauksena ja millä aikavälillä voi tapahtua sellaisia asioita, joita ei tällä hetkellä edes voi kuvitella.
Ville:
Minun on pakko vielä ottaa tähän mukaan vastuullisuuden ajatus. Ovatko meidän tulevaisuuskuvat, teot ja kaikki meidän oleminen suotuisia myös muille kuin itsellemme? Millaiset valmiudet meillä on ajatella, teemmekö me omilla visioillamme ja tulevaisuuskuvillamme tulevaisuudesta toivotunlaista muillekin kuin itsellemme? Millä tavalla voisimme tavoitella parempaa tulevaisuutta koko maailmalle ja miten paljon joudumme tinkimään ja tekemään kompromisseja omien mielihalujemme näkökulmasta? Millä tavalla voisimme ymmärtää, miten voisimme parantaa onnellisuutta ja mennä kohti omannäköistä mielekästä, toivotunlaista elämää, yhteiskuntaa ja maailmaa sekä samalla edistää sitä, että maailma tarjoaisi samanlaista hyvinvointia ja onnea muillekin kuin minulle itselleni?
Antti:
Siinä on aika iso ajatus, jota toivottavasti jokainen voi jäädä hauduttelemaan. Tulevaisuustaitoja on avattu julkaisussa Tulevaisuustutkimus tutuksi, johon ehdottoman lämpimästi suosittelemme tutustumaan. Se antaa varmasti paljon ituja omankin tulevaisuusajattelun tarkasteluun ja kehittämiseen.
Seuraavassa jaksossa avaamme omia tulevaisuusvisioitamme. Olemme puhuneet valmennuksissa paljon siitä, millainen voisi olla toivotunlainen hyvä tulevaisuus itselle ja muille. Paljastamme seuraavassa jaksossa, millaisena me näemme toivotunlaisen tulevaisuuden.
