22.09.2026

Sienirihmasto sitoo sivuvirrat uusiksi materiaaleiksi

Kuvassa vaalea, sienen muotoinen esine vaalean, neliönmuotoiseen esineen päällä. Esineissä näkyy sienirihmastoa.

Sienirihmasto eli myseeli tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia materiaalitutkimuksen saralla, etenkin kiertotalouden näkökulmasta. Kun myseelin kasvatuksessa käytetään sivuvirtoja, saadaan kiertotalouden mukaisia, monikäyttöisiä komposiittimateriaaleja. Tässä artikkelissa tarkastellaan sivuvirtojen hyödyntämistä myseelin kasvualustana ja sitä, kuinka sivuvirtapohjaisia myseelikomposiitteja voisi tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi rakennus- ja pakkausteollisuudessa.

Yritykset ja eri teollisuudenalat etsivät tänä päivänä kestäviä vaihtoehtoja käyttämilleen materiaaleille. Ympäristöystävällisyys ja edullisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia, kun pohditaan vaihtoehtoja esimerkiksi pakkauksille tai rakennusmateriaaleille. Erityisen kiinnostava materiaaliratkaisu perustuu sienirihmastoon eli myseeliin, jota voidaan kasvattaa myseelikomposiiteiksi. Muodostunut materiaali on kevyt ja kestävä sekä biologisesti hajoava, ja se voidaan kasvattaa haluttuun muotoon (kuva 1). Tämän lisäksi myseeli kasvaa suhteellisen nopeasti ja edullisesti.

Sivuvirtojen käyttäminen myseelin kasvatuksessa tarjoaa kestävän tavan valmistaa myseelikomposiitteja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Maailmassa arvioidaan olevan 2,2–3,8 miljoonaa sienilajia (Hawksworth & Lücking 2017), ja sieniä esiintyy lähes kaikissa ekosysteemeissä metsistä tundrien ja aavikoiden kaltaisiin ääriympäristöihin (Niskanen ym. 2023). Sienet ovat siis erikoistuneet hyvin erilaisiin ympäristöihin, joten ei ole ihme, että mitä monipuolisimpia sivuvirtoja voidaan hyödyntää niiden kasvualustana.

Miten myseelikomposiitit muodostuvat?

Sienirihmasto eli myseeli on sienten kasvullinen osa, joka koostuu ohuista rihmoista eli hyfeistä. Ne muodostavat kasvualustaansa verkoston, joka hajottaa orgaanista ainesta ja kuljettaa ravinteita. Myseelikomposiitit muodostuvat, kun hyfit kasvavat kasvualustan läpi ja sitovat sitä yhteen. Kun kasvualusta on kauttaaltaan kolonisoitunut ja myseelikomposiitti on saavuttanut halutun muodon, myseelin kasvu pysäytetään stabiloimalla materiaali: materiaalia kuumennetaan ja siitä poistetaan kosteus, mikä estää myseelin jatkokasvun. Lopputuloksena saadaan kevyt biokomposiittimateriaali.

Myseelikomposiittien ominaisuuksiin vaikuttavat monet eri tekijät. Kasvualustan tyyppi (Appels ym. 2019; Elsacker ym. 2019; Kaniyamparambil ym. 2026), sienilaji (Appels ym. 2019), kasvualustana käytettyjen kuitujen esikäsittely (Elsacker ym. 2019) sekä jälkikäsittelymenetelmät, kuten kuuma- tai kylmäpuristus (Appels ym. 2019), vaikuttavat myseelikomposiitin ominaisuuksiin.

Muokkaamalla valmistusprosessia sekä käyttämällä eri kasvualustaa ja sienilajia voidaan tuottaa ominaisuuksiltaan erilaisia myseelikomposiitteja. Sienilaji vaikuttaa esimerkiksi myseelin muodostaman pintakerroksen paksuuteen, joka puolestaan vaikuttaa komposiitin mekaanisiin ominaisuuksiin ja parantaa sen vedenkestävyyttä. Olkipohjaisten myseelikomposiittien on havaittu olevan jäykempiä mutta niiden kosteudenkestävyyden heikompaa kuin puuvillapohjaisten myseelikomposiittien. Kuumapuristus puolestaan parantaa myseelikomposiittien lujuus- ja jäykkyysominaisuuksia. (Appels ym. 2019).

Sivuvirrat myseelin kasvualustana

Useat tutkijat ovat hyödyntäneet maatalouden sivuvirtoja myseelikomposiittien valmistuksessa. Tutkimuksissa on raportoitu muun muassa hampun, pellavan, männyn, havupuun ja vehnän oljen (Elsacker ym. 2019) sekä pyökkisahanpurun, rypsin oljen ja puuvillajätteen käyttöä (Appels ym. 2019).

Viime aikoina on tutkittu myös erilaisten tekstiilien potentiaalia myseelin kasvatuksessa. Tietyt endofyyttisienilajit ovat pystyneet kasvamaan käyttämällä polyesteripolyuretaania ainoana hiilenlähteenään sekä aerobisissa että anaerobisissa olosuhteissa (Russell ym. 2011). Tämä viittaa siihen, että myseelikomposiitteja voisi kehittää käyttämällä synteettisiä tekstiilikuituja myseelin kasvualustana. Saini ym. (2024) tutkivat myseelin kykyä kasvaa käyttäen tekstiiliä kasvualustana, ja he havaitsivat, että myseeli kasvoi valkoisilla ja värillisillä puuvillan ja polyesterin sekoitteilla sekä toimi sideaineena tekstiilikuitujen välillä. Kaniyamparambil ym. (2026) puolestaan tutkivat myseelin kasvupotentiaalia puuvillasta, polyesteristä ja näiden sekoitteista silputuilla tekstiilikankailla.

Kiertotalouden näkökulmasta tekstiilijäämään perustuvien myseelikomposiittien valmistus on toivottavaa. Maailmassa arvioidaan poistettavan käytöstä vuosittain 120 miljoonaa tonnia vaatteita, ja noin 80 % pois heitetyistä vaatteista päätyi kaatopaikoille tai poltettavaksi vuonna 2024 (Sajdeh ym. 2025).

Myseelikomposiitin potentiaali

Aiempien tutkimusten perusteella myseelikomposiitteja voisi käyttää esimerkiksi rakennusmateriaalina (Elsacker ym. 2019; Kaniyamparambil ym. 2026), pakkausmateriaalina (Saini ym. 2024) ja nahankaltaisina materiaaleina (Sangosanya & Pistofidou 2024). Tekstiili- ja elintarvikejätteeseen perustuvista myseelikomposiiteista on lisäksi kehitetty nahan kaltaisia materiaaleja jälkikäsittelemällä niitä lämmöllä, vedellä, glyserolilla ja vahalla (Sangosanya & Pistofidou 2024). Tulevaisuudessa tämän kaltaisesta myseelinahasta voisi valmistaa esimerkiksi vaatteita, laukkuja ja kenkiä, ja mahdollisesti käyttää muovin tapaan pakkausmateriaalina.

Lima ym. (2020) raportoivat myseelipohjaisen komposiitin puristuslujuusarvon sijoittuvan solupolystyreenille (EPS) raportoituun vaihteluväliin, mikä viittaa materiaalin mekaanisten ominaisuuksien olevan samankaltaisella tasolla. Myseelipohjaiset materiaalit voisivat siis soveltua solupolystyreenin (EPS) eli styroksin tavoin pakkausmateriaaliksi esimerkiksi elektroniikalle (Abhijith ym. 2018).

Pellavaa, hamppua ja olkea sisältävät myseelikomposiitit ovat osoittaneet hyviä lämmöneristysominaisuuksia verrattuna perinteisiin materiaaleihin, kuten kivivillaan, lasivillaan ja suulakepuristettuun polystyreeniin (Elsacker ym. 2019). Sekä puuvilla- että polyesteripohjaiset myseelikomposiitit ovat osoittaneet paloa hidastavia ominaisuuksia, erityisesti puuvillapohjaiset komposiitit, mikä tekee niistä lupaavan materiaalin palonkestävien materiaalien kehityksessä (Kaniyamparambil ym. 2026). Ominaisuuksiensa puolesta myseelikomposiitteja voisi siis tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi eristeinä rakennuksissa ja sisäverhousmateriaalina, kuten erilaisina paneeleina ja levyinä.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Biodesign kehitys- ja opetusympäristössä voidaan kasvattaa myseeliä ja toteuttaa myseelikomposiittimateriaaleihin pohjaavien tuotteiden prototypointia. Käytettävät menetelmät mahdollistavat materiaalin muottikasvatuksen, prässäyksen, käsin työstön sekä 3D-tulostuksen. Monialaisessa yhteistyössä on toistaiseksi tehty nopeita kokeiluja liittyen rakennustuotteisiin, pientuotteisiin ja pakkauksiin. Kokeiluissa on hyödynnetty erilaisia bio- ja kiertotalouden materiaaleja kuten järviruokoa, poistotekstiiliä ja elintarvikealan sivuvirtoja.

Biodesign-ympäristö sijaitsee Kouvolan kampuksella ja sitä on kehitetty osana Xamkin Luovan talouden tutkimusyksikön koordinoimaa investointihanketta: Luovuutta rakennusalalle robotiikalla ja 3D-tulostuksella. Hanke on EU:n osarahoittama Kymenlaakson liiton myöntövaltuudella. Lisätietoja: xamk.fi/biodesign

Lähteet

Abhijith, R., Ashok, A. & Rejeesh, C.R. 2018. Sustainable packaging applications from mycelium to substitute polystyrene: a review. Material Today: Proceedings 5, 2139–2145. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.matpr .2017.09.211 [viitattu 24.2.2026].

Appels F. V. W, Camere, S., Montalti, M., Karana, E., Jansen, K. M. B., Dijksterhuis, J., Krijgsheld, P. & Wösten, H. A. B. 2019. Fabrication factors influencing mechanical, moisture- and water-related properties of mycelium-based composites. Materials and Design, 64–71. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.matdes.2018.11.027 [viitattu 4.2.2026].

de Lima, G. G., Schoenherr, Z. C. P., Magalhães, W. L. E., Tavares, L. B. B. & Helm, C. V. 2020. Enzymatic activities and analysis of a mycelium-based composite formation using peach palm (Bactris gasipaes) residues on Lentinula edodes. Bioresources and Bioprocessing, 58. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s40643-020-00346-2 [viitattu 6.2.2026].

Elsacker, E., Vandelook, S., Brancart, J., Peeters, E. & De Laet, L. 2019. Mechanical, physical and chemical characterisation of mycelium-based composites with different types of lignocellulosic substrates. PLoS ONE 7, e0213954. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0213954 [viitattu 5.2.2026].

Hawksworth, D. L. & Lücking, R. 2017. Fungal diversity revisited: 2.2 to 3.8 million species. Microbiology Spectrum 4. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1128/microbiolspec.funk-0052-2016 [viitattu 9.2.2026].

Kaniyamparambil, S. H., Ziyan, Z., AlBlooshi, N., Dali, M. H. A., M.H., Lizundia, E., Mettu, S., Mabrook, G., Salim, M. H. & Tardy, B. L. 2026. Biofabrication of mycelium-fabric biocomposites from textile residues. Cleaner Materials, 100366.Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.clema.2026.100366 [viitattu 28.1.2026].

Niskanen, T., Lücking, R., Dahlberg, A., Gaya, E., Suz, L. M., Mikryukov, V., Liimatainen, K., Druzhinina, I., Westrip, J. R. S., Mueller, G. M., Martins-Cunha, K., Kirk, P., Tedersoo, L., & Antonelli, A. 2023. Pushing the Frontiers of Biodiversity Research: Unveiling the Global Diversity, Distribution, and Conservation of Fungi. Annual Review of Environment and Resources, 149–176. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1146/annurev-environ-112621-090937 [viitattu 9.2.2026].

Russell, J. R., Huang, J., Anand, P., Kucera, K., Sandoval, A. G., Dantzler, K. W., Hickman, D., Jee, J., Kimovec, F. M., Koppstein, D. Marks, D. H., Mittermiller, P. A., Núñez, S. J., Santiago, M., Townes, M. A., Vishnevetsky, M., Williams, N. E., Núñez Vargas, M. P., Boulanger, L.-A., Bascom-Slack, C. & Strobel, S. A. 2011. Biodegradation of Polyester Polyurethane by Endophytic Fungi. Applied and Environmental Microbiology 17, 6076–6084. Verkkolehti. Saatavissa: https://journals.asm.org/doi/10.1128/aem.00521-11 [viitattu 29.1.2026].

Saini, R., Kaur, G. & Brar, S. K. 2024. Textile residue-based mycelium biocomposites from Pleurotus ostreatus. Mycology 4, 683–689. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/21501203.2023.2278308 [viitattu 29.1.2026].

Sajdeh, R., Martinez-Pardo, C., Meyer zum Felde, A., Lange, T., Tieri, E., & Evans, E. 2025. Spinning textile waste into value. Boston Consulting Group. WWW-dokumentti. https://www.bcg.com/publications/2025/spinning-textile-waste-into-value [viitattu 2.2.2026].

Sangosanya, A. O. & Pistofidou, A. 2024. Textile and food waste biodegradation for the production of composite mycelium materials using Pleurotus ostreatus. Research Directions: Biotechnology Design, e24. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/btd.2024.26 [viitattu 25.2.2026].