Maatalouskäyttöön tarkoitetun biohiilen laatu eri kiertotaloussyötteillä
Biohiiltä pidetään lupaavana keinona parantaa maaperän rakennetta, lisätä vedenpidätyskykyä ja sitoa hiiltä pitkäaikaisesti maaperään. Sen huokoinen rakenne voi parantaa maaperän fysikaalisia ominaisuuksia ja tarjota kasvualustan mikrobitoiminnalle tukien kasvien ravinteiden saatavuutta (Adhikari ym. 2022). Maatalousyrittäjän näkökulmasta biohiili tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää kiertotalousmateriaaleja esimerkiksi maanparannusaineena ja samalla pitkäaikaisena hiilivarastona pellossa.
Maatalouskäyttöön tarkoitetun pyrolyysihiilen valintaa ohjaavat lannoitevalmisteasetus ja sertifiointijärjestelmä. Asetuksen mukaan pyrolyysihiiltä voidaan valmistaa ainoastaan Ruokaviraston listaan hyväksytyistä syötemateriaaleista, kuten puu-, kasvi-, hedelmä- tai vesibioperäisistä biomassoista (Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 964/2023; Ruokavirasto 2024).
Euroopan biohiilisertifikaatti (EBC) on biohiilen vapaaehtoinen laatustandardi, jota käytetään laajasti biohiilen laadun ja turvallisuuden arvioinnissa. EBC:n mukaan raaka-aineiden tulee kuulua erikseen määriteltyyn listaan ja koostua pääosin biogeenisestä biomassasta. EBC sallii esimerkiksi maatalouden sivuvirrat, metsätalouden ja puunjalostuksen biomassat sekä tietyin ehdoin kiertotalouden materiaalit, kuten paperi- ja kuitupohjaiset jakeet ja luonnonkuitutekstiilit. Maatalouskäyttöön ja maanparannukseen tarkoitetun biohiilen tuotannossa materiaalien käyttöä rajoittavat silti tiukat vaatimukset epäpuhtauksien, kuten muovin, pinnoitteiden ja kemiallisten käsittelyjen, määrästä. (EBC (2012–2025) European Biochar Certificate… 2025)
Tässä artikkelissa tarkastellaan siirrettävällä, pilot-mittakaavan pyrolyysilaitteella valmistetun biohiilen laatua. Kiinnostus kohdistui maatalouskäytön kannalta keskeisiin ominaisuuksiin, kuten hiilen saantoon, laatuominaisuuksiin ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksiin. Pyrolyysihiiltä valmistettiin jätepahvista, sivuvirtavillasta, poistotekstiilistä, A-luokan jätepuusta ja siemenkuorijätteestä sekä puhtaasta kuusipuusta. Artikkelissa käytetään termiä pyrolyysihiili, koska se viittaa neutraalisti pyrolyysiprosessissa syntyneeseen hiilimateriaaliin riippumatta siitä, täyttääkö se biohiilelle asetetut laatu- ja käyttövaatimukset.
Syötteet vaikuttavat pyrolyysiprosessin kulkuun
Kokeet suoritettiin panostoimisella ja hitaaseen pyrolyysiin soveltuvalla Amacee 400 -pyrolyysilaitteella. Laitteen kapasiteetti on noin 0,2–0,4 m³. Prosessissa saatiin talteen biohiili ja nestemäinen jae (kuva 1).
Biomassaa pyrolysoitiin lämpötila-alueella 300–700 °C. Jokaisesta pyrolyysiajosta dokumentoitiin prosessin aikaiset ulkoilman olosuhteet, syötteen määrä ja kosteuspitoisuus, lämpötilan kehitys ja prosessin kulku. Lisäksi seurattiin muodostuneen hiilen määrää ja laatua sekä tervan ja tisleen saantoa. Prosessin kesto vaihteli eri syötteiden välillä (taulukko 1). Koeajoihin liittyvät täydentävät tiedot on koottu liitteeseen 1.
| Syöte | Kokeen kesto (h) |
|---|---|
| Jätepaperi | 5,5 |
| Jätepahvi | 3,5 |
| Sivuvirtavilla | 1,5 |
| Kuusi | 3,5 |
| Jätepuu | 6,5 |
| Poistotekstiili | 6,5 |
| Siemenkuorijäte | 6,5 |
Pyrolyysiprosessi käynnistyi kaikkien syötteiden tapauksessa kohtalaisen nopealla lämpötilan nousulla. Erityisesti laitteen yläosassa lämpötila nousi nopeasti useisiin satoihin asteisiin, kun taas alaosassa lämpötila nousi hitaammin.
Jokaisella syötteellä oli oma maksimilämpötilansa, jonka jälkeen lämpötila tasaantui tai alkoi vähitellen laskea. Jätepaperin pyrolyysissä lämpötila nousi liikaa pyrolyysikaasujen muodostumisen voimistuttua, ja pyrolyysikaasuja jouduttiin polttamaan piipussa tulipesän sijaan. Pidemmissä prosesseissa, kuten jätepuulla, lämpötila pysyi korkeana useiden tuntien ajan ennen laskuvaihetta. Lyhyemmissä prosesseissa, kuten sivuvirtavillan pyrolyysissä, lämpötilahuippu saavutettiin nopeasti ja koko prosessi päättyi selvästi lyhyemmässä ajassa. Osassa prosesseja lämpötila lähti laskemaan kesken prosessin, mutta voimistui vielä hetken päästä ennen varsinaista laskuvaihetta.
Hiilen saanto vaihtelee syötteen mukaan
Hiilen saanto määritettiin biohiilen massan ja syötetyn kuivamateriaalin massan suhteena (biohiilen massa/kuivamateriaalin massa × 100). Tämä on vakiintunut tapa kuvata pyrolyysiprosessin tehokkuutta, jossa saanto ilmaistaan prosenttiosuutena lähtöbiomassasta (Vilas‑Boas ym. 2024).
Hiilen saanto vaihteli tarkastelluissa syötteissä 20–40 prosentin välillä (taulukko 2). Korkein saanto saavutettiin jätepaperilla (40 %) ja sivuvirtavillalla (37 %), kun taas poistotekstiilin saanto jäi alhaisimmaksi (20 %). Tulokset sijoittuivat pääosin kirjallisuudessa hitaalle pyrolyysille esitetylle vaihteluvälille (20–40 % kuiva-aineesta) ja osoittivat, että hiilen saanto riippui selvästi käytetystä syötteestä (Kumar & Panwar 2024).
Tulosten tarkastelussa on kuitenkin huomioitava menetelmään liittyvät epävarmuustekijät. Osassa kokeista pyrolyysihiiltä jäi väistämättä kiinni retortin seinämiin ja ritilärakenteisiin, jolloin kaikkea muodostunutta hiiltä ei saatu talteen punnitusta varten. Sivuvirtavillahiilen päällä oli myös kerros krakkautunutta tervaa, joka nosti hiilen painoa. Tämän vuoksi esitetyt hiilen saannot ovat suuntaa antavia ja kuvaavat ensisijaisesti eri syötteiden välisiä eroja, eivät tarkkaa absoluuttista saantoa.
Raskasmetallipitoisuudet täyttivät vaatimukset
Raskasmetalleilla tarkoitetaan joukkoa metalleja ja puolimetalleja, jotka voivat kertyä ympäristöön ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia eliöille. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kadmium, lyijy, arseeni, elohopea, kromi, nikkeli, kupari ja sinkki. Vaikka osa näistä alkuaineista toimii pieninä pitoisuuksina välttämättöminä hivenravinteina, ne muuttuvat haitallisiksi pitoisuuksien kasvaessa tai pitkäaikaisessa altistumisessa. (Rashid ym. 2023.)
Biohiilen sisältämät raskasmetallit ovat pääosin peräisin käytetystä raaka-aineesta. Biomassat voivat sisältää metalleja joko luonnostaan tai ihmisen toiminnan seurauksena, esimerkiksi maatalouden tai teollisuuden kautta. Pyrolyysiprosessissa orgaaninen aines hajoaa, mutta metallit eivät poistu vaan jäävät kiinteään jakeeseen, minkä seurauksena niiden pitoisuudet voivat rikastua biohiileen suhteessa lähtöaineeseen. (Kujawska ym. 2023.)
Tutkittujen pyrolyysihiilien raskasmetallipitoisuudet alittivat selvästi Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen lannoitevalmisteista (964/2023) mukaiset raja-arvot (Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 964/2023) (taulukko 2). Pitoisuudet eivät myöskään ylittäneet EBC:n asettamia raja-arvoja.
| Syöte | Pb, mg/kg k.a. | Cd, mg/kg k.a. | Cu, mg/kg k.a. | Ni, mg/kg k.a. | Hg, mg/kg k.a. | Zn, mg/kg k.a. | Cr, mg/kg k.a. | As, mg/kg k.a. |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Jätepaperi | 3,3 | <0,40 | 2,9 | 2,6 | <0,20 | 5,1 | 8,66 | <0,50 |
| Jätepahvi | 16,5 | <0,40 | 70,5 | 4,8 | <0,20 | 85,8 | 10 | 1,9 |
| Sivuvirtavila | <1,0 | <0,40 | 6,6 | <1,0 | <0,20 | 240 | 0,83 | <0,50 |
| Poistotekstiili | <1 | <0,40 | <1,0 | <1,0 | <0,2 | <3,0 | 0,5 | <0,50 |
| A-luokan jätepuu | 1,8 | <0,40 | 75,4 | 1,4 | <0,20 | 21,1 | 3,27 | 3,73 |
| Siemenkuorijäte | <1,0 | <0,40 | 6,5 | <1,0 | <0,20 | 66,7 | <0,50 | <0,50 |
| MMM asetus, raja-arvot | 50 | 1 | 150 | 50 | 0,5 | 300 | 200 | 10 |
| EBC:n raja-arvo | – | 1,5 | 100 | 50 | 1 | 400 | 90 | 13 |
Kemiallinen koostumus kertoo biohiilen laadusta
Alkuaineanalyysi (CHNS) kuvaa biohiilen kemiallista koostumusta määrittämällä hiilen (C), vedyn (H), typen (N) ja rikin (S) prosentuaaliset osuudet kuiva-aineessa. Sen perusteella voidaan arvioida biohiilen rakennetta, stabiilisuutta ja käyttöominaisuuksia. Hiilipitoisuus kertoo biohiilen hiiltymisasteesta ja siihen sitoutuneen pysyvän hiilen määrästä, mikä liittyy suoraan sen kykyyn toimia hiilivarastona. Vety- ja hiilipitoisuuden suhde (H/C) kuvaa biohiilen rakennetta ja hiiltymisastetta. Alhainen H/C-suhde viittaa voimakkaammin hiiltyneeseen, aromaattiseen ja rakenteeltaan vakaampaan biohiileen. Korkeampi suhde sen sijaan kertoo vähemmän muuntuneesta ja kemiallisesti reaktiivisemmasta materiaalista (Xiao ym. 2016).
H/C-atomisuhde määritettiin alkuaineanalyysiin perustuen muuntamalla vedyn ja hiilen massapitoisuudet moolimääriksi ja laskemalla näiden suhde. Saatu H/C-atomisuhde kuvaa vedyn ja hiilen atomimäärien suhdetta materiaalissa (Beston Group 2024).
EBC-sertifikaatin luokat kuvaavat biohiilen käyttötarkoitusta ja siihen liittyviä laatuvaatimuksia. AgroOrganic-, EBC-Agro- ja EBC-Urban -luokat liittyvät biohiilen käyttöön maataloudessa ja viherrakentamisessa eli maaperän parantamiseen, kasvualustoihin ja kaupunkiympäristöjen viherratkaisuihin. EBC-Materials-luokka puolestaan tarkoittaa biohiilen käyttöä teollisissa sovelluksissa, kuten rakennusmateriaaleissa tai komposiiteissa, joissa vaaditaan tasalaatuista ja vakaata hiilirakennetta. EBC-Basic on yleisluokka biohiilelle, joka täyttää perusvaatimukset, mutta ei ole kohdennettu erityisen vaativiin käyttökohteisiin. FeedPlusluokka on selvästi tiukin, sillä se on tarkoitettu esimerkiksi eläinrehuihin sekoitteeksi. (EBC (2012–2025) European Biochar Certificate… 2025.)
Euroopan biohiilisertifikaatissa H/C‑atomisuhde on keskeinen biohiilen laatua kuvaava tunnusluku. Sertifioidun biohiilen H/C‑suhteen tulee olla alle 0,7 luokissa AgroOrganic, EBC‑Agro, EBC‑Urban, EBC‑Materials ja EBC‑Basic, kun taas FeedPlus‑luokassa vaaditaan tätä alhaisempi arvo, eli suhteen tulee olla pienempi kuin 0,4. (EBC (2012–2025) European Biochar Certificate… 2025.)
Biohiilien H/C‑suhteet vaihtelivat eri syötteiden välillä (taulukko 3). Alhaisimmat H/C‑suhteet havaittiin poistotekstiilistä (0,32), joka alittaa EBC FeedPlus ‑luokan raja-arvon (0,4) ja viittaa pitkälle edenneeseen hiiltymiseen sekä rakenteeltaan stabiiliin, aromaattiseen biohiileen. Samalla tasolla lähellä FeedPlus‑luokkaa oli myös A‑luokan jätepuu (0,43), joka alittaa selvästi muille luokille asetetun raja-arvon (0,7).
Suurin osa näytteistä, kuten jätepaperi (0,44), jätepahvi (0,51) ja siemenkuorijäte (0,51), asettuivat välille 0,4–0,7. Nämä täyttävät EBC:n vaatimukset useimpiin käyttökohteisiin. Selvästi poikkeava tulos saatiin sivuvirtavillasta (1,3), joka ylittää EBC:n maksimiarvon eikä siten täytä biohiilelle asetettuja laatukriteerejä. Korkea H/C-suhde voi kertoa alhaisemmasta pyrolyysiasteesta tai lähtömateriaalin erityispiirteistä.
| Syöte | H | C | N | S | H/C |
|---|---|---|---|---|---|
| Jätepaperi | 1,87 | 50,2 | 0,32 | 0,15 | 0,44 |
| Jätepahvi | 2,37 | 55,6 | 0,47 | 0,13 | 0,51 |
| Sivuvirtavilla | 6,16 | 56,2 | 13,6 | 1,44 | 1,3 |
| Poistotekstiili | 2,23 | 83,1 | 1,94 | <0,10 | 0,32 |
| A-luokan jätepuu | 3,06 | 83,8 | 0,22 | 0,16 | 0,43 |
| Siemenkuorijäte | 2,89 | 67,4 | 2,3 | <0,10 | 0,51 |
| EBC:n raja-arvot H/C-suhteelle | |||||
| FeedPlus | <0,40 | ||||
| Muut luokat | <0,70 |
Biohiilen laatua voidaan arvioida myös sen ominaispinta-alan perusteella. Ominaispinta-ala määritettiin BET-menetelmällä (Brunauer-Emmett-Teller), joka kuvaa materiaalin huokoista rakennetta ja kaasumolekyylien käytettävissä olevaa pinta-alaa. BET-analyysien tulokset on esitetty liitteessä 1.
PAH-pitoisuudet laatua rajoittavana tekijänä
Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat orgaanisten yhdisteiden ryhmä, jolle on ominaista kahdesta tai useammasta toisiinsa liittyneestä aromaattisesta renkaasta koostuva rakenne. Niitä syntyy erityisesti orgaanisen aineksen epätäydellisen palamisen ja lämpöhajotuksen yhteydessä. PAH-yhdisteitä pidetään merkittävinä ympäristö ja terveysriskeinä, sillä monet niistä ovat toksisia, mutageenisia ja karsinogeenisia. Biohiilen EBC-sertifikaatin mukaisessa arvioinnissa tarkastellaan kuudentoista Yhdysvaltain ympäristöviranomaisen (US EPA) määrittelemän PAH-yhdisteen summaa (PAH16), jota käytetään myös kansainvälisesti mittarina PAH-kuormituksen arvioinnissa. Lannoitekäyttöä koskevassa sääntelyssä PAH-yhdisteiden enimmäispitoisuudeksi on asetettu 6 mg/kg kuivamassaa, joka on raja-arvo biohiilen turvalliselle maatalouskäytölle. (Feng ym. 2025; Patel ym. 2020; Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 964/2023.)
Koeajoissa pyrolyysihiilien PAH-pitoisuudet olivat yleisesti ottaen korkeita ja selkeästi eniten käyttöä rajoittava tekijä. Alhaisimmat pitoisuudet havaittiin jätepaperista ja sivuvirtavillasta valmistetuissa pyrolyysihiilissä, joissa PAH-summa oli kolme milligrammaa kilogrammaa kohti. Jätepahvista ja kuusesta valmistetuissa pyrolyysihiilissä mitattiin sen sijaan todella korkeita pitoisuuksia. Jätepuusta valmistettu hiili ylitti lannoitelainsäädännön rajan niukasti. Selkeästi kohonneita pitoisuuksia mitattiin myös poistotekstiilistä ja siemenkuorijätteestä valmistetuissa hiilissä (taulukko 4).
| Syöte | PAH-summa, mg/kg | Naftaleeni, mg/kg | Naftaleenin osuus PAH-summasta (%) |
|---|---|---|---|
| Jätepaperi | 3,1 | < 1,1 | < 35,5 |
| Jätepahvi | 170 | 100 | 59 |
| Sivuvirtavilla | 3,6 | 2,3 | 64 |
| Kuusi | 83 | 78 | 94 |
| Jätepuu | 6,7 | < 4,4 | < 65,7 |
| Poistotekstiili | 16 | 14 | 88 |
| Siemenkuorijäte | 25 | 16 | 64 |
Naftaleeni oli useimmissa näytteissä selvästi hallitsevin PAH-yhdiste ja muodosti suurimman osan kokonaispitoisuudesta. Tämä viittaa siihen, että biohiilissä esiintyneet PAH-yhdisteet painottuivat kevyempiin ja helpommin haihtuviin yhdisteisiin (Yrjälä 2024, 20). Raskaampien PAH-yhdisteiden osuudet jäivät puolestaan selvästi vähäisemmiksi.
Buss ym. (2022) havaitsivat, että biohiilen korkeat PAH-pitoisuudet eivät välttämättä johdu käytetystä syötteestä tai yksittäisestä prosessiparametrista. Niihin voi vaikuttaa myös se, että pyrolyysissä muodostuneet höyryt pääsevät tiivistymään takaisin biohiilen pinnalle. Tätä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun lämpötila laskee liian aikaisin, prosessissa on viileitä kohtia tai pyrolyysikaasut eivät poistu riittävän tehokkaasti. (Buss ym. 2022.) Käytännössä tämä korostaa etenkin prosessin loppuvaiheen merkitystä ja laitteiston oikeanlaista rakennetta. Biohiiltä valmistettaessa on tärkeää ylläpitää riittävää lämpötilaa riittävän pitkään, jotta pyrolyysikaasut poistuisivat hallitusti eivätkä haihtuvat yhdisteet pääsisi imeytymään takaisin hiileen.
Lämpötilan tulee pysyä riittävän korkeana myös koko pyrolyysin ajan, jotta se etenee tasaisesti materiaalin sisäosissakin. Pilot-mittakaavan laitteella prosessi vaatii jatkuvaa seurantaa ja puunpolttoa laitteen tulipesässä koko pyrolyysin ajan. Tulipesästä saatava lämpö käynnistää pyrolyysin ja ylläpitää sen etenemistä, mutta syötteestä vapautuvilla pyrolyysikaasuilla on merkittävä rooli prosessin lämpötaloudessa. Eri syötteet tuottavat pyrolyysikaasuja eri määriä ja eri nopeudella, minkä vuoksi myös niiden kyky ylläpitää ja nostaa prosessilämpötilaa vaihtelee. Pelkkä tulipesän lämmityksen lisääminen ei aina riitä korvaamaan vähäistä kaasuntuottoa, jos pyrolyysi ei etene tasaisesti koko materiaalimassassa.
Lisäksi syötteen tulee olla laitteessa riittävän ilmavasti, jotta lämpö pääsee siirtymään tasaisesti koko materiaalikerrokseen ja muodostuvat pyrolyysikaasut pääsevät poistumaan esteettä. Liian tiiviisti pakattu materiaali voi hidastaa pyrolyysin etenemistä, jolloin osa syötteestä jää puutteellisesti pyrolysoituneeksi. Näiden koeajojen perusteella ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä lämpötila-alueiden vaikutuksesta PAH-yhdisteiden muodostumiseen, vaan aihe vaatii lisätutkimusta.
Potentiaalia prosessiolosuhteita optimoimalla
Havainnot osoittavat, ettei sivuvirtana syntyvien syötteiden soveltuvuutta biohiilen raaka-aineeksi voida arvioida yhden ominaisuuden perusteella. Käyttökelpoisuus muodostuu useiden laatutekijöiden yhteisvaikutuksesta ja suunnitellusta käyttötarkoituksesta. Osa syötteistä tuotti kemialliselta koostumukseltaan ja hiiltymisasteeltaan lupaavaa pyrolyysihiiltä, mutta PAH-yhdisteet nousivat useissa tapauksissa käyttöä rajoittavaksi tekijäksi. Jätepaperista valmistettu pyrolyysihiili täytti tässä aineistossa tarkastellut keskeiset laatuvaatimukset.
| Syöte | Raskasmetallit (MMM / EBC) | H/C (EBC) | PAH (MMM / EBC) | Yhteenveto soveltuvuudesta |
|---|---|---|---|---|
| Jätepaperi | Täyttää MMM ja EBC | Täyttää EBC (<0,7) | Täyttää MMM ja EBC | Täyttää keskeiset laatuvaatimukset; soveltuu hyvin useimpiin käyttökohteisiin. |
| Jätepahvi | Täyttää MMM ja EBC | Täyttää EBC (<0,7) | Ei täytä MMM eikä EBC | Käyttöä rajoittaa korkea PAH-pitoisuus, vaikka muut vaatimukset täyttyvät. |
| Sivuvirtavilla | Täyttää MMM ja EBC | Ei täytä EBC | Täyttää MMM ja EBC | PAH ja metallit hyväksyttäviä, mutta korkea H/C estää EBC:n mukaisen käytön. |
| Poistotekstiili | Täyttää MMM ja EBC | Täyttää EBC (myös FeedPlus) | Ei täytä MMM eikä EBC | Käyttöä rajoittaa korkea PAH-pitoisuus, vaikka muut vaatimukset täyttyvät. |
| Kuusi | – | – | Ei täytä MMM eikä EBC | Korkea PAH-pitoisuus rajoittaa käyttöä. |
| A-luokan jätepuu | Täyttää MMM ja EBC | Täyttää EBC (<0,7) | Ei täytä MMM eikä EBC (ylitys niukka) | Kokonaisuutena lupaava, mutta PAH rajoittaa maanparannuskäyttöä. |
| Siemenkuorijäte | Täyttää MMM ja EBC | Täyttää EBC (<0,7) | Ei täytä MMM eikä EBC | Käyttöä rajoittaa korkea PAH-pitoisuus, vaikka muut vaatimukset täyttyvät. |
Tuloksia on kuitenkin pidettävä suuntaa antavina, sillä kustakin syötteestä tehtiin yksittäinen koeajo eikä prosessiolosuhteita vakioitu. Aineiston perusteella ei siksi voida osoittaa, mistä havaitut laatuerot johtuivat tai miten prosessiolosuhteet vaikuttivat niihin. Syötteiden soveltuvuus ja valmistetun pyrolyysihiilen laatu on varmistettava toistetuilla koeajoilla ja analyyseillä ennen materiaalin käyttöönottoa.
Tutustu artikkelin syventävään liitteeseen 1 (PDF), johon on koottu lisätiedot.
BioKas-hanke on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun koordinoima kehittämishanke, jossa kehitetään turvetta korvaavia kasvualustoja ja tuoteaihioita maanparannukseen hyödyntämällä muun muassa biohiiltä. Hankkeessa testataan mobiilia biohiililaitteistoa eri tuotantoympäristöissä ja hyödynnetään kierrätysmateriaaleja biohiilen raaka-aineina. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ja rahoituksen on myöntänyt Etelä-Savon maakuntaliitto.
Lähteet
Adhikari, S. Parvez Mahmud, M. A., Duc Nguyen, M. & Timms, W. 2023. Evaluating fundamental biochar properties in relation to water holding capacity. Chemosphere, 328, 138620. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.chemosphere.2023.138620 [viitattu 4.6.2026].
ALS Finland Oy. 2025 & 2026. Analyysiraportit. PDF-dokumentit. Dokumentit saapuneet: 15.12.2025, 23.12.2025, 7.1.2026, 23.2.2026, 2.3.2026, 12.3.2026, 26.3.2026 ja 10.4.2026.
Beston Group. 2024. What is Molar H/C Ratio of Biochar? WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.bestongroup.com/industry-news/what-is-molar-h-c-ratio-of-biochar/ [viitattu 8.6.2026].
Buss, W., Hilber, I., Graham, M.C. & Mašek, O. 2022. Composition of PAHs in Biochar and Implications for Biochar Production. ACS Sustainable Chemistry & Engineering 10, 6755–6765. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1021/acssuschemeng.2c00952 [viitattu 26.8.2026].
Dayoub, E.B., Tóth, Z., Soós, G. & Anda, A. 2024. Chemical and physical properties of selected biochar types and a few application methods in agriculture. Agronomy 11, 2540. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/agronomy14112540 [3.6.2026].
EBC. 2012–2025. European Biochar Certificate – Guidelines for a Sustainable Production of Biochar.’ Carbon Standards Internation al (CSI), Frick, Switzerland. Version 10.5E from 15th September 2025. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.carbon-standards.com/en/standards/service-492~production-of-biochar.htm [viitattu 8.6.2026].
Feng, Y., Li, Z. & Li, W. 2025. Polycyclic Aromatic Hydrocarbons (PAHs): Environmental Persistence and Human Health Risks. Natural Product Communications 1. Verkkolehti. Saatavissa: https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1934578X24131145 [viitattu 8.6.2026].
Kujawska, J. 2023. Content of heavy metals in various biochar and assessment environmental risk. Journal of Ecological Engineering 8, 287–295. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.12911/22998993/166557 [viitattu 2.6.2026].
Kumar, V. K. & Panwar, N. L. 2024. Pyrolysis technologies for biochar production in waste management: a review. Clean Energy 4, 61–78. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ce/zkae036 [viitattu 1.6.2026].
Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 964/2023.
Measurlabs s.a. Ominaispinta-ala (BET-teoria). WWW-dokumentti. Saatavissa: https://measurlabs.com/fi/tuotteet/ominaispinta-ala-bet/ [2.6.2026].
Measurlabs. 2025 & 2026. Analyysiraportit. PDF-dokumentit. Dokumentit saapuneet: 2.12.2025, 10.3.2026, 23.3.2026 ja 2.4.2026.
Patel, A.B., Shaikh, S., Jain, K.R., Desai, C. & Madamwar, D. 2020. Polycyclic Aromatic Hydrocarbons: Sources, Toxicity, and Remediation Approaches. Frontiers in Microbiology 11, 562813. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.frontiersin.org/journals/microbiology/articles/10.3389/fmicb.2020.562813/full [viitattu 8.6.2026].
Raja, P.M.V & Barron, A.R. s.a. BET Surface Area Analysis of Nanoparticles. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://chem.libretexts.org/Bookshelves/Analytical_Chemistry/Physical_Methods_in_Chemistry_and_Nano_Science_%28Barron%29/02:_Physical_and_Thermal_Analysis/2.03:_BET_Surface_Area_Analysis_of_Nanoparticles [viitattu 1.6.2026].
Rashid, A., Schutte, B. J., Ulery, A., Deyholos, M. K., Sanogo, S., Lehnhoff, E. A. & Beck, L. 2023. Heavy metal contamination in agricultural soil: environmental pollutants affecting crop health. Agronomy 6, 1521. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/agronomy13061521 [viitattu 1.6.2026].
Ruokavirasto 2024. Ainesosaluettelo. Dnro 865/04.00.08.03/2024. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/kasvit/lannoitevalmisteet/ainesosaluettelo-julkaistu-luonnos.pdf [viitattu 18.6.2026].
Salo, E., Siipola, V., Raitila, J., Björnström, M. & Karlsson, M. 2025. Biohiili osana suomalaista biotaloutta. VTT Asiakasraportti. Saatavissa: https://cris.vtt.fi/ws/portalfiles/portal/124186795/VTT-CR-00466-25.pdf [2.6.2026].
SoilCare. 2025. Asennus- ja käyttöohje. Mikkeli: Itä-Suomen Konehuolto Oy. PDF-dokumentti.
Vilas-Boas, A. C. M., Tarelho, L. A. C., Oliveira, H. S. M., Silva, F. G. C. S., Pio, D. T. & Matos, M. A. A. 2024. Valorisation of residual biomass by pyrolysis: influence of process conditions on products. Sustainable Energy & Fuels 8, 379–396. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1039/D3SE01216F [viitattu 3.6.2026].
Vuori, E. & Kangas, N. 2017. Ihmeaine biohiili. Puutarha & kauppa. Julkaistu 9.3.2017. Saatavilla: https://puutarhakauppa.fi/ihmeaine-biohiili/ [Viitattu 2.7.2026].
Xiao, X., Chen, Z. & Chen, B. 2016. H/C atomic ratio as a smart linkage between pyrolytic temperatures, aromatic clusters and sorption properties of biochars derived from diverse precursory materials. Scientific Reports 6, 22644. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1038/srep22644 [3.6.2026].
Yrjälä, K. 2024. Biohiili: Ravinnekierrätys. Bioenergia ry:n julkaisu 12/2024. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.bioenergia.fi/wp-content/uploads/2025/02/Biohiili-ravinnekierratys-2024-1.pdf [viitattu 8.6.2026].
Lisenssi
Viittausohjeet
Haimilahti, J. & Hokkanen, M., Kuukka, P. & Leppänen, T. 2026. Maatalouskäyttöön tarkoitetun biohiilen laatu eri kiertotaloussyötteillä. Kesto-verkkolehti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20261027137692.